Olen jo pitkään sanonut, että maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä. Yleensä sitä on jompaa kumpaa, vaikka toki on paljon poikkeuksia. Mutta en välitä nyt poikkeuksista, jaetaan kylmästi kahtia vaan. Meillä on miehet ja naiset. On urheilijat ja taiteilijat. Skeptikot ja idealistit. Lapselliset vanhemmat ja lapsenmieliset lapsettomat. Ja sitten on se minun suosikkijakauma - positiiviset ja negatiiviset ihmiset. Välillä edes naisen ja miehen välillä ei ole niin suurta eroa, kun näillä kahdella.
Yksi merkittävä ero heissä on se, että jos positiivisen kaverin riemu tarttuu muihin, niin ei se haitaa mitään. Jos ei tartu, niin ei sekään mitään. Silloin yhdellä tyypillä on keskenään mukavaa. Mutta jostain syystä sen negatiivisen valittajan fiilikset tarttuvat aivan varmasti ympäristöön ja silloin on monella mieli maassa.
Kysymys: Miksi? Mikä siinä on, että pitää valittaa joka asiasta? Jos menee huonosti, niin eikö voi vain purra hammasta ja yrittää muuttaa asioita paremmaksi? Valittamalla asiat ei parane. Mitä negatiivari saa siitä, että pilaa ilmapiiriä? En ymmärrä.
Valaiskaa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti