Käsitöitä.

Kun olin pieni, minulle sanottiin, että ei saa aloittaa uutta ennen kuin entinen on tehty valmiiksi. Tuo ohje liittyi kai käsitöiden tekemiseen. Tuollainen sääntö varmasti sopii järjestelmälliselle ihmiselle, mutta ei minunlaiselle. Innostun yhä edelleen nopeasti uusista jutuista, enkä vieläkään koskaan malta odottaa, että saisin jonkin toisen jutun ensin valmiiksi. Ihan hyvin voi olla monta asiaa meneillään. Mutta tästä johtuen sain pienenä jatkuvasti kuulla kritiikkiä siitä, että en tee koskaan mitään loppuun asti. (Mikä ei silloin lapsenakaan ollut totta.)

Nyt tällaisena (en halua sanoa isona, enkä varsinkaan aikuisena, joten sanon) minunlaisena tyyppinä minulla on 37 eri projektia meneillään. Niistä 13 liittyy käsitöihin. Aika moni. Tämä vain siksi, että eri päivinä on erilainen fiilis. Joskus haluan näpertää jotain erittäin pikkutarkkaa, toisinaan virkata jättikokoisella koukulla jotain nopeaa. Sitten taas vain ajattelun jäsentelyn seurana virkkaan yksinkertaista kuviota, kunhan on käsillä jotain tekemistä. Nyt minä saan onnistumisen iloa paljon useammin, sillä vähän väliä joku niistä töistä valmistuu. Tämä on paljon parempi systeemi. Kaikki on mielenkiintoista ja innostavaa koko ajan, koska valitsen työni aina fiiliksen mukaan. Tuollaisilla typerillä säännöillä pienestä tytöstä mukavakin asia tuntui pakkopullalta. Mutta ei enää.

Ihanaa, kun voin olla minä ja tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. (Tuo on muuten sellainen lause, jonka jokaisen pitäisi tatuoida alitajuntaansa.)