Torjantai.

Uusi Anna lähetti tämän linkin ja sanoi, että olin tullut mieleen. Ensin ajattelin, että kylläpä se pitää minua torspona. Anna kyllä perusteli sen sillä, että itse väkersin viime vuonna joulukalenterin itselleni. (Saatat muistaa sen, koska kirjoitin siitä vuosi sitten. Ja aika moni teistä osallistui sen tekemiseen.) Minusta omani oli kyllä paljon parempi kuin tuo räpellys, vaikka se on myönnettävä, että minulla on samansuuntaisia ongelmia numeroiden kanssa. "Kaikki oli hyvin 9 asti, mutta sitten tapahtui jotain hämärää."

I know the feeling.

Olen nyt angstannut kolme päivää. Mistä lie tuo synkkyys ja ahdistus tulikin, halusin päästä siitä eroon. Päätin, että nyt jumalauta. Keksin vaikka väkisin edes joitain hyviä asioita. Haastoin itseni. Minulla on työpaikan seinällä se aamukampa, joka laskee kaikki jäljellä olevat työpäivät. Päätin, että keksin yhtä monta asiaa miksi pidän tästä tyhmästä maasta. Aloitin sen tänään, joten 22 hyvää asiaa Irlannista tulossa.

Miksi pidän Irlannista, no 1:
MERI. Koska Irlanti on saari, tätä koko maata kiertää meri. Minä rakastan merta. Vaikka vesi onkin täällä kylmää, se tarkoittaa kuitenkin sitä, että täällä on paljon merenrantaa. Ja ainakin paikka paikoin on tosi ihania biitsityyppisiä rantoja. Olen kyllä tutustunut vain yhteen, mutta siellä oli aivan älyttömän ihania kiviä! Se oli upea päivä.

Hörökorvainen poika ja ihania kiviä. 

Meillä on työpaikalla chatti, jonka avulla voi kysellä viisaammilta neuvoa. Arvatenkin se on kovassa käytössä. Viime viikolla joku kirjoitti sinne niin hyvän viisauden, että se oli pakko varastaa tänne. Computer without Windows is like a cake without mustard. Repesin.

Huomenna olisi jälleen KS kerhon iltama. Siitä tulee arvatenkin jotain hyvin mystistä, olemme nimittäin menossa kummitusbussiin! Olin jo melkein kuolla nauruun, kun näin mainoksen aiheesta. Voin vain kuvitella sitä myötähäpeän määrää. Tai sitten toisaalta, voihan se olla ihan hirmu hyväkin juttu. Matkataan katsomaan nähtävyyksiä pimeässä yössä kummituksen kanssa. Eihän sitä koskaan tiedä, Irlanti saattaa ihan hyvin yllättää toistamiseen. Oli miten oli, huominen päivä menee koko lailla puuhastellessa. 

Lauantaina meillä on ns. firman pikkujoulut. Sitäkin odotan kauhulla. Nämä kemut on samalla myös Kupu-kaverin synttärit. Uskoisin, että alkoholilla on osuutta asiaan ja kaikkiin siitä johtuviin asiattomuuksiin. Nähtäväksi jää. 

Joka tapauksessa: Hyvää viikonloppua!