V.

Taas on se aika vuodesta. Mutta ennen kuin jatkan enempää, ja kerron mikä aika vuodesta nyt on, haluan kertoa jotain muuta. Nimittäin sen, että minä en ole kovin perinteinen. Tiedän, että se tulee yllätyksenä monelle. Mutta se on totta. Minun vuosi koostuu erilaisista asioista, joita minä en juhli. Ja juhlista, joita yleensä muut eivät juhli. Tai ainakin juhlivat vähän eri tavalla.

Vuosi alkaa samaan aikaan kuin muillakin, mutta yleensä ilman krapulaa, sillä minä vietän uuden vuoden yksin, kirjoittaen. Kiteytän itselleni edellisen vuoden tapahtuimia, mietin tapaamiani ihmisiä, mitä olen tehnyt ja mitä oppinut. Se on sellainen hyvän olon ja oman ajan hetki. Erityisen tärkeää minulle. En tiedä milloin se alkoi, mutta se on todella tärkeää. Tämän vuoden viimeistä päivää odotan erityisen paljon.

Sitten minulla on perhosjuhla. Se ei ole mihinkään tiettyyn päivään sidottua, se ei ole edes jokavuotinen tapahtuma. Se on juhla, jonka järjestän silloin, kun on vain sen aika. Perhonen on minun juttu, se symboloi vapautta, muistuttaa elämän kauneudesta ja perhosvaikutuksesta. Tämä on juhla vain todella merkittäviin tekoihin ja tapahtumiin. Suuriin oppeihin ja onnistumisiin.

Minä en ole varsinaisesti jouluihminen, mutta vietän joulua kyllä koko joulukuun. Se on rauhoittumista ja askartelua ja koristelua ja ihanuutta. Joulu loppuu heti, kun ne viralliset joulupäivät on vietetty. Uusi vuosi pitää aloittaa puhtaalta pöydältä. Joulua voi viettää kuitenkin vain jos on koti. Täällä Irlannissa ei ole, joten en ole ajatuksesta kovin innostunut. Kämppikseni sen sijaa on todellinen jouluihminen. Meni sekaisin IKEAssa, osti joulukuusen ja koristeita ja pukin ja kynttilöitä ja ties vaikka mitä.

Ja näin syksyllä minulla on Verikostojuhla. Se on tänään.

Remember, remember!
The fifth of November,
The Gunpowder treason and plot;
I know of no reason
Why the Gunpowder treason
Should ever be forgot!