1) Järjestä Verikostojuhlat jonkun toisen kotona.
2) Unohda puhelin laturiin heidän olohuoneeseen.
3) Pidä huolta, että herätys on päällä klo 04:04.
4) Toista tarvittaessa.
Että sellaiset Verikostojuhlat. Seinän kokoisesta telkkarista katsottuna V for Vendetta oli kyllä aika hemmetin paljon parempi, kuin pieneltä läppäriruudulta. Tapasin uusia tanskalaisia. (Joista yksi oli ehkä suloisin poika, jonka olen koskaan nähnyt.) Pudotin oluttölkin nurinpäin kokolattiamatolle. Nukahdin kesken toisen leffan. Ja arvaan, että talon asukkaat eivät arvostaneet aikaista herätystä tänään. Syvä huokaus. Viralliset pahoittelut tässä ja nyt.
Onneksi minulla on vapaapäivä tänään. Halusin sellaisen, koska Verikostojuhla osui maanantaille. Ennakoin. Halusin myös jutella Toyboylle, koska töissä se ei ole enää mahdollista, ja sitten kun tulen kotiin siellä kaukana on jo niin myöhä. Tyhmä aikaero. Tietysti en muistanut sitä tosiasiaa, että myös Toyboyn pitää tehdä töitä päivällä, joten jutellaan sitten illemmalla joka tapauksessa. Nyt siis vain venyttelen ja mynnistelen. Syön salmiakkia ja raavin, jos kutittaa. Olisin tietysti voinut mennä keskustaan. Tai kuvaamaan hautausmaata. Tai reissata ihan mihin vain. Voin toki tehdä sen vieläkin, kellohan on vasta 08:08, paikallista aikaa. Heräsin kuudelta, koska unirytmi nyt vain on tällainen. Vielä ei tiedä tuleeko tästä nätti päivä, mutta ainakaan ei sada. Päättäminen on taas tosi vaikeaa.
Mutta hei, minullahan on kolikko! Hieno tanskalainen 50 øre, jonka sain Muusikolta. Sellainen sydämellä varustettu raha. Juuri tällaisiin tilanteisiin sopiva. Sydän on tietysti kyllä ja kruunu ei. Kun kysyy, niin Universumi vastaa! Eli: jäänkö kotiin vai menenkö ulos etsimään seikkailua? "Kyllä." Hmm... Huomaan, että täytyy ehkä muotoilla nuo kysymykset vähän paremmin.
2) Unohda puhelin laturiin heidän olohuoneeseen.
3) Pidä huolta, että herätys on päällä klo 04:04.
4) Toista tarvittaessa.
Että sellaiset Verikostojuhlat. Seinän kokoisesta telkkarista katsottuna V for Vendetta oli kyllä aika hemmetin paljon parempi, kuin pieneltä läppäriruudulta. Tapasin uusia tanskalaisia. (Joista yksi oli ehkä suloisin poika, jonka olen koskaan nähnyt.) Pudotin oluttölkin nurinpäin kokolattiamatolle. Nukahdin kesken toisen leffan. Ja arvaan, että talon asukkaat eivät arvostaneet aikaista herätystä tänään. Syvä huokaus. Viralliset pahoittelut tässä ja nyt.
Onneksi minulla on vapaapäivä tänään. Halusin sellaisen, koska Verikostojuhla osui maanantaille. Ennakoin. Halusin myös jutella Toyboylle, koska töissä se ei ole enää mahdollista, ja sitten kun tulen kotiin siellä kaukana on jo niin myöhä. Tyhmä aikaero. Tietysti en muistanut sitä tosiasiaa, että myös Toyboyn pitää tehdä töitä päivällä, joten jutellaan sitten illemmalla joka tapauksessa. Nyt siis vain venyttelen ja mynnistelen. Syön salmiakkia ja raavin, jos kutittaa. Olisin tietysti voinut mennä keskustaan. Tai kuvaamaan hautausmaata. Tai reissata ihan mihin vain. Voin toki tehdä sen vieläkin, kellohan on vasta 08:08, paikallista aikaa. Heräsin kuudelta, koska unirytmi nyt vain on tällainen. Vielä ei tiedä tuleeko tästä nätti päivä, mutta ainakaan ei sada. Päättäminen on taas tosi vaikeaa.
Mutta hei, minullahan on kolikko! Hieno tanskalainen 50 øre, jonka sain Muusikolta. Sellainen sydämellä varustettu raha. Juuri tällaisiin tilanteisiin sopiva. Sydän on tietysti kyllä ja kruunu ei. Kun kysyy, niin Universumi vastaa! Eli: jäänkö kotiin vai menenkö ulos etsimään seikkailua? "Kyllä." Hmm... Huomaan, että täytyy ehkä muotoilla nuo kysymykset vähän paremmin.
Löysin taas biisin, joka on kuin tehty minun elämästä. Niitä tulee aina silloin tällöin vastaan. Aika vahva ikäväkerroin päällä tänään, joten tämä on tietysti Toyboylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti