Kiukku.

Mietin eilen pitkää, että miksi minulla oli niin paha olla. Oli jo töissä sellainen ikävä fiilis. Ajattelin, että se menee ohi, kunhan vain pääsen juttelemaan Toyboylle. Sitten tulin kotiin ja ensimmäisenä kuulin, että yhteys ei oikein toimi. Se oli sitten ehkä just pikkuisen liikaa. Arvelin, että olut saattaa auttaa, se ainakin yleensä rauhoittaa jos on kiukkuinen. Ei auttanut. Väsytti niin kamalasti, ja väsyneenä minä en jaksa puhua nätisti, saati olla pirteä ja mukava. Varsinkin jos toinen ei edes kuule mitä sanoo, kun linjalla on kaikua ja viivettä ja pätkimistä. Voi jumalauta. Ei näin.

Sain linkin yhden blogin hörhökirjoitukseen ja luin sen aamulla. Siinä kerrottiin, että nyt tällä viikolla meidän "valon lasten" elämässä on suuria tunteita, joita ei oikein osaa selittää. Mieli saattaa muuttua ilosta raivoon ihan hetkessä. Sillä oli jotain tekemistä näiden meneillään olevien Universumin muutosten kanssa. Blogissa neuvottiin, että nyt kannattaa vain olla ja kuunnella omia tuntemuksiaan, oli ne sitten hyviä tai pahoja. Antaa itsensä tuntea sitä mitä tuntee. Ihminen on iloinen vain jos sallii itselleen kaikki muutkin tunteet silloin, kun ne ovat aitoja. Vaikka yhteiskunta ei olisi samaa mieltä. Tai kaverit.

Nyt voin olla iloinen, että olin eilen niin vihainen. Jos en olisi eilen sitä kiukkua ääneen purkanut, niin se odottaisi sisälläni vielä huonompaa hetkeä. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Joten minun on ihan turha olla huolissani tulevasta.