Hämmentävä päivä. Niin hämmentävä, että en edes mene yksityiskohtiin. Juuri tällä hetkellä en tiedä mistään mitään. Paitsi sen, että muutosta on ilmassa. Suunnan kanssa ollaan taas vähän hakoteillä. Mutta suunnan voi aina etsiä uudestaan. Sehän voi olla ihan mukavaakin. Ja on sentään perjantai. Sen ainakin tiedän.
Juttelin pitkästä aikaa Muusikon kanssa. Olen tainnut ennenkin hehkuttaa kaverin lauluääntä, varsinkin silloin, kun sain nauttia niistä ihan omista yksityiskonserteista alakerrasta. Talon seinät ovat lähinnä näköesteenä, joten se kuului hyvin läpi. Tulppien korviin tunkemisen sijasta tässä talossa vain jokainen sammutti oman musiikkinsa, että kuulisi kämppiksen paremmin. Se oli vaan niin hienoa. Sitä on ollut ihan ikävä, uusi kämppis kun ei juuri laula.
Sain tänään linkin. Ajoituskin oli lähes täydellinen, sillä sain ihan kurjimpaan olooni mahtavan vastalääkkeen. Kuuntele tämä. Biisi löytyy myös single versiona Spotifysta. Voisin melkein sanoa, että ystävälläni on aika hyvä ääni. Sovitaanko, että Muusikosta kuullaan vielä. Ja paljon. (Ensimmäinen lempinimi jonka paljastan oikealla nimellä, mutta luvan kanssa.) Olen ehkä vähän rakastunut tuon pojan ääneen.
Huomenna pitäisi mennä maailman suurimman norjalaisen kanssa tuonne jonnekin meren rannalle. Se olisi ihanaa, ellei olisi marraskuu ja aivan jäätävän kylmä. Mutta hei, tänne on tultu. Ja täällä nyt ollaan. Joten onhan tätä nyt sitten myös koettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti