Pohdintoja.

Katsoin elokuvan Adaptation. Olen nähnyt sen jo ennenkin, mutta huolimattomasti, joten oikeasti näin sen vasta nyt. Aivan mahtava! Elokuva kertoo käsikirjoittajasta, joka kirjoittaa elokuvan käsikirjoitusta kirjasta, joka kertoo orkideoista. Elokuva kertoo kirjoittamisen vaikeudesta. Mikä oli hienosti ajoitettu, kun olin juuri kirjoittamassa omaa kirjaani, hienosäädän sitä yhä. Olin Italiassa orkideahoitajana, joten sekin osui aika hyvin yhteen. Parasta tuossa on ehkä kuitenkin se, että elokuvassa ollaan muun muassa toisen hyvän elokuvan kulisseissa. Being John Malkovich. Sekin on sikahyvä leffa. Ihan sekoa. Kannattaa katsoa ne molemmat. Kummatkin on yhtälailla omituisia.

Henkilökohtaisesti osuvin lainaus tästä elokuvasta: I had this idea... If I waited long enough, someone would come around and just... You know, understand me.

Luulin, että minulle kävi juuri niin, kun tapasin Toyboyn. Mutta elämä on joskus melko omituista. Ihan pieni käänne voi muuttaa isosti suuntaa. Yksi valinta vaikuttaa moneen sellaiseen asiaan, jota et arvannut ennalta. En ikinä uskonut olevani tilanteessa, että joutuisin valitsemaan näin. Minulla on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Haluan pitää hyvän kaverin, mutta en halua aiheuttaa pahaa mieltä rakkaalle ihmiselle. Miten tuollaisessa tilanteessa voi edes valita? Vaikka ottaisin sen vähemmän pahan, niin aiheutan kurjan mielen joka tapauksessa jollekin. Epäreilua. Sitä paitsi olen aina ollut sitä mieltä, että ystävistä ei pidä luopua kenenkään vuoksi.

Kypsä ratkaisuni tähän on: Kupit korville, poppis kovalle, ja kirjoittamaan. Kun vain malttaa penottaa, niin ongelma menee ohi itsestään. Ja sitten voi vielä pyytää apua. Rakas Universumi... Haluan molemmat. Kiitos!