Outo päivä.

Pistin unisiepparin tuulettumaan. Se oli selvästi mennyt tukkoon. Viime yönä näin pelkästään painajaisia. Heräsin siihen, että itkin. En musta sitä ensimmäistä unta, mutta seuraava ei fiilistä parantanut. Löysin Toyboyn tajuttomana kylpyhuoneen lattialta. Ja sitten, kun viimein sain ravisteltua hereille, kaveri suuttui minulle ja alkoi räyhäämään. Päästä valui verta ja korvan lävistys oli repinyt korvanlehden halki. Se oli ahdistavaa. Pelkäsin kamalasti. Onneksi se oli vain painajaista. Niistä voi herätä. Mutta tänä aamuna peilistä katsoi taas Avatar. Ja se ei ollut unta.

Käytiin asioilla, ja nähtiin ruttuuntunut skootteri keskellä tietä. Kuskia ei enää näkynyt, mutta siinä risteyksessa oli monta autoa jo parkissa. Vähän myöhemmin Toyboy luuli näkevänsä ihmisen palasia vielä jossain mutkassa. Ennätysmäärä pelkoja oli siis tällä matkalla mukana. Ei ollut lainkaan miellyttävää olla kyydissä. Normaalisti pidän kyllä mopoilusta kovasti, taisi nuo viimeöiset tuskat vielä painaa mieltä.

Lähden huomenna minireissuun. Varasin hotellin Lamailta, ihan meren rannasta. Menen sinne vähän huilailemaan ja tuumailemaan. Tämä elämä kun on niin kovin rankkaa täällä missä nyt olen huilailemassa ja tuumailemassa... No, ainakin se on vaihtelua. (Enkä nyt tietenkään sano, että täällä olisi tylsää.) Joka tapauksessa, pakkaan toiseen rinkkaan purnukoita, kirjoja, mekon ja bikinit. Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan elämästä!

Meidän gekkoset ovat lisääntyneet. Keittiön Kerttu ja ilmastointilaitteen Laitinen olivat kylppärissä kolmannen, pullean liskon kanssa. Se sai nimekseen Säikky, vaikka kyyhöttikin seinällä pidempään kuin toverinsa. Eilen illalla vaatekaapista (tai sen takaa) kuului hirvittävä napsutus. Arvatenkin se pullein oli siellä jumissa. Gekot pitävät kyllä omituista ääntä.