Kuulumisia.

Niin Universumi vastaa kuin sille huutaa. Toiveeni toteutui ihan saman tien. Sain niiiin upean viestin Irlannista. Positiivisin ystäväni lähetti ihanaa energiaansa ja ilahdutti mieltä. Tuli tarpeeseen! Halla kirjoittaa onnellisuusblogia. Hän aikoo haastatella siihen inspiroivia ystäviään, sellaisia arjen sankareita. Ja minä saan kunnian olla yksi heistä! Olen kyllä tosi otettu tästä. Jotenkin tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin. Mieli oli maassa, ahdisti. Tuntui, etten osaa mitään, ja kaikki mitä teen menee väärin. Mutta selvästi se ei ole ollenkaan totta, jos olen onnistunut innostamaan ystävääni noin paljon. Miten upea tunne!

Terveyttäkin sain, vaikka peilistä katsoo yhä Avatar hahmo. Turvotus ei nyt halua laskea. Ehkä pitää vain tottua siihen, että näyttää vähän kummalliselta. En sentään ole vihreä ja korvatkin ovat vielä ihmismalliset. Haluan uskoa, että Toyboykin voi jo paremmin, vaikka näyttää yhtä laikukkaalta. Kyllä se siitä. Kyllä kaikki niistä.

Löysin monta hyvää kuvaa Aarrekarttaani eilen. Huomasin myös, että siinä kuvia etsiessä alitajuntani selvitti monta solmua, jotka painoivat mieltä. Täydellinen selkeyden tunne! Mitä kauemmin istuin koneella, sitä vähemmän minua ahdisti. Kupit korville, musiikki soimaan, ja olin täysin yksin. Omassa rauhassa. Mietin, että ehkä se hyvä olo, jonka saan kirjoittamisesta, onkin osittain sitä, että olen silloin pois muualta. Sitä minä tarvitsen eniten, omaa aikaa. Ja sitä olen saanut viimeisen vuoden aikana aivan liian vähän. Tämä oli siis erityisen hyvä huomio.

Innostuin eilen sen verran saamistani hyvistä energioista, että aloitin kaksi uutta asiaa. Ensinnäkin, aloitin virkkaamaan maailman hienointa pipoa. (Nimi vihjaa Universumille toiveistani, sen täytyy onnistua!) Ja sitten katsoin ensimmäisen Tähtien sota elokuvan. Minulle vinoiltiin viime vuonna niin paljon tästä aiheesta, joten päätin viimein tarkistaa mistä kaikki puhuvat. Tiedän, että nuo elokuvat on tehty väärässä järjestyksessä, mutta minä aloitin ykkösestä. Täytyy kuitenkin myöntää, että näistä kahdesta asiasta pipon virkkaus oli selvästi enemmän minua. En kuitenkaan nukahtanut kesken leffan, niin kuin kävi Taru sormusten herrasta leffan kanssa.

Mutta tänään on uusi päivä. On monta syytä olla iloinen. Kaksi suurta perhosta tuli tanssimaan tuohon eteeni. Ja sudenkorento istui viereisen tuolin selkänojalle. Eilen illalla terassilla mönki pienen pieni sammakko. Seuraa siis riittää. Aurinko paistaa! Ja sitten se kaikkein tärkein... Tänään on Jumalan syntymäpäivä, keskityn siis palvomiseen. Paljon onnea!