Uusia alkuja.

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa sellainen tavaroiden harvennus menossa. Sitä tavaraa oli vain alunperinkin niin hemmetisti, että projekti on kestänyt vuosia. Toimintaa hidastaa se tosiasia, että olen kuitenkin samalla haalinut koko ajan lisää tavaraa. Loppua ei ole ollut näköpiirissä. Nyt kun sitten olen täällä kaukana vähäinen omaisuus mukanani huomaan, että tavaraa on siitä huolimatta kertynyt kamalan paljon.

Nyt on ihan selvästi ilmoilla sellainen "luovu kaikesta" buumi. Ensin se joku vei koko omaisuutensa varastoon niin, että sai hakea sieltä yhden tavaran päivässä. Ja sitten joku toinen luopui kaikesta niin, että jäljelle jäi sata asiaa. Minä innostuin tästä uudestaan. Haluan ehdottomasti kokeilla samaa näiden mukanaolevien tavaroiden kanssa. (Paitsi että minun pitäisi vetää se raja suosiolla tuhanteen, sata taitaa tuhlaantua jo pelkistä purnukoista...) Joten nyt pidän vain sen, mitä todella tarvitsen. Taas. Ja ennen kaikkea - en hanki mitään uutta. Ainakin pitää luopua jostain vanhasta, jos hankkii uutta. (Ellei se sitten ole jotakin aivan älyttömän tarpeellista ja välttämätöntä elämässä selviämisen kannalta.)

Innostuin myös piirtelemään. Tänään oli hyvä aamu. Istuin yksin terassilla, nautin kahvia ja tuumailin. Kirjoitin aamusivut pitkästä aikaa, ja sitten aivan yllättäen vaihdoin mustekynän puuväreihin. Ensin piirsin kuvan, joka oli ollut jo pitkään mielessä. (Apinoin idean Pinterestistä.) Sitten kokeilin uutta tekniikkaa. Siitä ei tullut niin hyvä kun ajattelin, mutta se ei haittaa yhtään. Ainakin minä tein sen. Seuraavaksi opettelin kameran käyttöä. Selasin opaskirjaa ja kaivoin kameran ensimmäistä kertaa moneen viikkoon laukusta esiin. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja tässä maassa. Tällaiselta minun aamu näyttää.

Elämän pieniä iloja.

Toyboy on jo sen verran parantunut, että käytiin illalla syömässä ja ajelemassa. Olin tietysti aivan innosta piukeana, kun pääsin hetkeksi pois täältä viidakosta. Kaupungin vilinään, ihmisten sekaan, valojen keskelle. Ajettiin myös ylös vuoren huipulle, jossa on Jungle Club. Melkoiset näköalat, tosin illalla näkyi lähinnä valoja. Mutta sehän toimii minulle, kun rakastan pimeässä helmeileviä valoja. Ilotulituksiakin nähtiin. Sinne ylös on niin jyrkkä mäki, ettei mopo meinannut jaksaa. Sain siis kävellä jyrkimmät nousut. Onneksi oli jo myöhäinen ilta ja mukavan viileää. (Eli ei kovin paljon päälle 30 astetta.)

Tänäkin aamuna ehdittiin jo käydä ajelemassa Mae Nam nimisessä paikassa. Sain kahlata vuoden parhaissa aalloissa! Tuulinen päivä toi mukanaan jättiaallot. Voi sitä riemun määrää! Harmi, että aika loppui kesken ja piti palata töihin. Minä tähän terassille ja Toyboy tuohon viereiseen taloon.

Viihtyisä työympäristö. Näkymä nenän edestä.