Tiede.

Kirjoitin pitkästä aikaa hippiblogiani. Tuntui siltä, että henkisesti on taas kasvettu. Sain oivalluksen, joka tuntuu ääneen sanottuna yksinkertaiselta ja mitättömältä, mutta se mullisti elämääni aivan suunnattomasti. Ihme juttu.
(Ja koska lupasin, etten kirjoitan tuota "hippisoopaa" enää tänne, voit käydä katsomassa sitä muualta.)

Jos sinusta tuntuu ettei elämälläsi ole mitään tarkoitusta, niin voisiko se johtua siitä, että et ole sitoutunut mihinkään sellaiseen, joka toisi tarkoituksen tullessaan?

No helvetti. Kyllä voi. Siitä tässä tietysti onkin kyse. Tuo lause tuli vastaan taas juuri oikeaan aikaan. Se vastasi moneen kysymykseen. Huomasin myös, että olen hulluna tutkijoihin. Löysin taas pitkästä aikaa yhden sivuston, jossa julkaistaan tieteismusiikkia (tai miten ikinä sellaista pitääkin kuvata); Symphony of science. Minä en ole ollenkaan tutkija, mutta ihailen heitä suunnattomasti. He jaksavat paneutua yhteen ja samaan asiaan tavattoman pitkäksi aikaa. Ja sitten kaiken sen päälle ovat innostuneita! Tutkijat eivät epäonnistu. Jos joku kokeilu ei toimikaan, niin he oppivat uuden tavan millä asia ei tapahdu. Ja ovat arvatenkin ihan yhtä innoissaan. Minä haluan oppia tutkijaksi! Haluan innostua myös silloin, kun asiat eivät mene niin kuin odotan. Koska sitä tapahtuu jatkuvasti.

Jostain syystä nuo omituiset kappaleet tekevät todella turvallisen olon. Ja rauhoittaa.  Tässä taitaa olla uusin biisi, joka ei kylläkään rauhoita, mutta on hauska ja tähän hetkeen erityisen sopiva.