Viikonloppu.

Joku pohti Facebookissa viihdepaketin hankintaa. Seuraava sanoi käyneensä hiihtämässä, kun oli ostanut uuden suksipaketin. Mietin, että vähän on ihmisten harrastukset muuttuneet. Vanhan ajan viihdepaketilla hiihdettiin. (Okei, on tosi aikainen aamu ja olen nukkunut liian vähän yöllä.)

Toyboylla oli syntymäpäivä. Jos poikaystävä siirtyy neljännelle kymmenelleen, eli kolmenkympin paremmalle puolelle, niin pitäisi kai alkaa käyttämään nimitystä miesystävä. Aika kamalaa. (Tai sitten ihan suosiolla vaihtaa jo nuorempaan.) Toyman on huomattavasti kornimpi, mutta minkäs teet, jos ikä painaa. Minä kyllä inhoan noita termejä... Kaikki ovat niin harhaanjohtavia. Jos nyt kuitenkin jollain tavalla tuo tyyppi on kategorisoitava, niin sanotaan sitten vaikka "sohvalla krapulaansa paranteleva reissukaveri".

Meille tuli koira kylään. Sellainen likainen ja ruma, mutta ihana. Se seurasi yhtä Toyboyn työkaveria terassillemme ja jäi siihen makoilemaan. Minä tykästyin välittömästi. Sillä on puhevika. Koira ei osaa haukkua, pitää vain omituista ulinaa. Mutta se näyttää lempeältä. Ajattelin ostaa apteekista punkki ja muiden loisten poistoainetta, houkutella koiran suihkuun ja pestä sen kirppuisen turkin. Luulen, että sen olo helpottuisi paljon. Kukaan ei voisi enää nimittää sitä saastaiseksi. Mutta sitten taas toisaalta, voisin ihan hyvin perustaa tänne kulkukoirien pelastustarhan. Tuon koiran kohtalotovereita tuntuu olevan ihan joka paikassa. 

Minun piti viettää koko päivä pohtien, mutta se keskeytyi, kun työkaveritytöt tulivat koputtamaan ovelle. Lauantai-iltaan oli ohjelmaa tarjolla. Joten ajoimme Lamaille katsomaan Lady thai boxingia. Tosin ensin mentiin suomalaisen miehen pyörittämään hotellibaariin ja käytiin myös morjestamassa sen keinubaarin tuttuja. Oli ihan kiva nähdä oikeita thai boxing matseja, siis niiden nuorien miesten, jotka ottelivat jokaisen lady-ottelun välissä. En huutanut ollenkaan, koska tämä oli kuitenkin enemmän sellainen baarien järjestämä show.

Kotiin päin tullessa minä jo toisen kerran nukahdin mopon kyytiin. Se on aika erikoista, jopa minun unenlahjoilla. Otan sellaisen "lukko-otteen" ranteistani Toyboyn ympäriltä, nojaan eteenpäin ja lasken pään hartioille. Jotenkin se liikenteen melu on niin rauhoittavaa, että jossain vaiheessa havahdun, kun ollaan jo melkein perillä.

Eilen pyörästä puhkesi rengas. (Olin silloin jo hereillä.) Onneksi ei oltu enää kovin kaukana, joten lähdettiin sitten jatkamaan matkaa jalkaisin. Ensin yksi taksi pysähtyi ja kysyi halutaanko nostaa mopo kyytiin ja maksaa kamalan kallista hintaa erittäin lyhyestä matkasta. (Vain suomessa on taksit kalliimpia kuin täällä.) Ei haluttu, joten jatkoimme jalkaisin. Sitten tien toiselta puolelta kuului huutoa. Korjaamokaupan pojat olivat siellä viettämässä omia full moon partyja. Yksi heistä siirsi oman moponsa sivummalle, työnsi meidän mopon sisään ja istahti minikokoiselle pallille irrottamaan rengasta. Toinen kaveri toi meille tuolit ja minä ostin meille pari olutta. Yksi poika tuli lisää, tyttö vähän sivummalla paketoi savukkeita muoviin. Keskustelu oli hankalaa, koska pojat puhuivat englantia yhtä hyvin kuin minä thaita, mutta kaikilla oli juomista ja hauskaa. Sehän riittää. Ellen ihan väärin muista, niin sana joka kuulostaa äänteeltä "maa" on koira ja "meu" taas tarkoittaa kissaa. Istuimme vielä hetken olutta nauttien, vaikka pyörä oli korjattu. Mukavia ihmisiä, pyysivät meitä korjaamolle juhlimaan uudestaan.