Ystävä.

Muistatko vielä Jumalan? Sen ihanan olennon, jota palvon (mm. tästä syystä). Kävin niin, että tämä palvomani Jumala tuli lomamatkallaan Thaimaan auringon alle. Sovittiin että nähdään, jos tälle saarelle eksyy. Eilen sain kuulla, että kyllä aikoo tänne eksyä. Joten tänä aamuna sovittiin, että nähdään jossain kahvilan tyyppisessä ravintolassa tuossa vähän matkan päässä. Mopoiltiin Toyboyn kanssa huminan keskelle, ja siellä Jumala vilkutti erään paikan rappusilta. Hirmu iloinen jälleennäkeminen. Edelliskerrasta oli jo monta kuukautta. Rappusissa Jumala alkoi kuvata minua ja sanoi: "Sähän tiedät, että Jumala pystyy ihmeisiin, eikö?" Tuijotin hölmistyneenä, mutta olin samaa mieltä. Jatkoin matkaa ja kamera seurasi minua ylös asti. Yläkerrassa näin hahmon. Se oli Emman hahmo. Tiesin, että tukeva ystäväni on lentokoneessa menossa kohti Suomea. Mutta silti Emma seisoi edessäni. Whaaaaat?! Mitä juuri tapahtui?! Syöksyin ystäväni kaulaan. Sitä halausta kesti ehkä tunnin. En voi uskoa,  e n   v a i n   v o i !! Ihana Emma on täällä! Minun Emma! Minun luona! Tyyppi oli vain päättänyt, että ei menekään vielä Suomeen, vaan tulee minua morjestamaan, ja lomailee vähän lisää. En kestä!

Menen nyt viettämään aikaa ihanan Emman, palvomani Jumalan ja rakkaan Toyboyn kanssa. Halusin vain käydä pikaisesti kertomassa, että tämä on vuoden paras päivä!