Pari päivää on mennyt vain lepäillessä ja kirjoittaessa. Sain niin hyvää palautetta blogistani ja samalla kannustusta kirjan kirjoittamiseen, että innostuin siitä aivan tavattomasti. Naputus on kuulunut aamusta iltaan. Toyboy tulee tasaisin väliajoin painamaan läppärin kantta kiinni ja sanoo, että nyt olisi tauko. Tai että eiköhän se nyt jo riitä tälle päivälle. Silloin enää viimeistelen kappaleen ja laitan koneen pois, ainakin vähäksi aikaa. Se on hyvä systeemi, minä kun en ikinä itse muista lopettaa. Kirjoittamiseen jää niin koukkuun.
Teksti tuntuu nyt hyvälle. Vaikka en minä missään vaiheessa kirjan kirjoittamista lopettanut, annoin silti muiden turhien juttujen harhauttaa ajatuksiani. (Kuten Irlannin tai etäsuhteen tai ahdistavan työpaikan.) En tee sitä virhettä uudestaan. Minun astrokalenterikin tiesi sen.
Teksti tuntuu nyt hyvälle. Vaikka en minä missään vaiheessa kirjan kirjoittamista lopettanut, annoin silti muiden turhien juttujen harhauttaa ajatuksiani. (Kuten Irlannin tai etäsuhteen tai ahdistavan työpaikan.) En tee sitä virhettä uudestaan. Minun astrokalenterikin tiesi sen.
Sinulla on jotain suunnitelmissasi ja pohdit kovasti idean kannattavuutta. Miettimällä asia ei nyt tule yhtään selvemmäksi. Tänään on uskallettava sitoutua haaveittesi todeksi tulemiseen. Vasta sitoutuminen omaan päämäärääsi tuo vapauden tullessaan.
Olen erittäin samaa mieltä. Sitä paitsi yöllä saamani paniikkikohtaus palautti hyvin maan pinnalle, oli se niin pelottavaa. Olen koko aamun miettinyt, että elänkö minä nyt sellaista elämää, jota todella haluan. Suuria kysymyksiä. Mutta hyviä vastauksia. Selvästi on tehtävä muutoksia.
Olen erittäin samaa mieltä. Sitä paitsi yöllä saamani paniikkikohtaus palautti hyvin maan pinnalle, oli se niin pelottavaa. Olen koko aamun miettinyt, että elänkö minä nyt sellaista elämää, jota todella haluan. Suuria kysymyksiä. Mutta hyviä vastauksia. Selvästi on tehtävä muutoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti