lean on no-one else. Never look to someone else for the answers, go on and on seeking within until eventually you find that answer yourself within. Do your own
thinking, your own reasoning. This can only be done in the Silence, when you are at perfect peace and can hear My still small voice. Be very, very still and never
imagine you are wasting time when you go into the Silence, for it is in the Silence
you live and move and have your being in Me.
(Eileens Weekly Guidance)
Joskus sitä vain tulee täydellisesti ajoitettuja juttuja ihan automaattisesti omaan sähköpostiin. Tämä viikko on ollut melko rankka, olen joutunut miettimään hirvittävän suuria asioita. Pohtimaan omia arvoja. Ja sitä kuinka paljon olen valmis joustamaan. Selvästi ei vahvuuteni. Olen kuitenkin jo oppinut sen, että vastoinkäymiset tulevat, koska on jotain mitä pitäisi kehittää itsessään. Ja mitä enemmän joku asia kiristää hermoja, sen enemmän siellä taustalla on asioita selvitettävänä. Ja sitä olen tehnyt. Ja koska minä olen sillä tavalla outo, että tarvitsen jonkinlaisen pakokeinon jopa omista ajatuksistani, olen tehnyt taidetta. Paras pakokeino ikinä. Antaa vain alitajunnan selvitellä asioita.
Olen siis puuhastellut kutakuinkin aamusta iltaan. Minun sekatekniikka vaatii pitkiä kuivatusaikoja, joten jokainen työ valmistuu hitaasti. Mutta etenee siitä huolimatta. Löysin kaapista kehykset joiden reunat oli vähän kuluneet. Päätin maalata ne. Vasta sen jälkeen aloin miettiä, mitä kehysten sisälle voisi maalata. Hyllyllä oli ranskasta tuomani pieni kynttilänjalka, afrikkalainen naishahmo. Sen varjo näytti kynttilän valossa hienolta. Joten päätin maalata sen. Varjon. Lopulta kaivoin punaisen matskulaatikon ja työstä tulikin jotain aivan muuta. Jotain lähes valmista kuitenkin.
Lähes valmiiden listalla on myös Emman seinämaalaus, jota en muuton vuoksi koskaan päässyt tekemään, mutta jonka Emma haluaa nyt pienemmässä koossa tauluksi. Samoin lähes valmiina on kammottava kuvasta ulos tuleva nainen. Ja Tietoisuustaulu. Yksi Universumiboxi (valokuvaajan tilaama). Pieni taulu, jota kutsun nimellä Messy love. Moni asia on lähes valmis. Ja se on paljon enemmän, kuin vähän aloitettu. Siitä huolimatta. Alkaa olla takki aika tyhjä. Ja nyt vain tuijotan ulos.
Joskus sitä vain tulee täydellisesti ajoitettuja juttuja ihan automaattisesti omaan sähköpostiin. Tämä viikko on ollut melko rankka, olen joutunut miettimään hirvittävän suuria asioita. Pohtimaan omia arvoja. Ja sitä kuinka paljon olen valmis joustamaan. Selvästi ei vahvuuteni. Olen kuitenkin jo oppinut sen, että vastoinkäymiset tulevat, koska on jotain mitä pitäisi kehittää itsessään. Ja mitä enemmän joku asia kiristää hermoja, sen enemmän siellä taustalla on asioita selvitettävänä. Ja sitä olen tehnyt. Ja koska minä olen sillä tavalla outo, että tarvitsen jonkinlaisen pakokeinon jopa omista ajatuksistani, olen tehnyt taidetta. Paras pakokeino ikinä. Antaa vain alitajunnan selvitellä asioita.
Olen siis puuhastellut kutakuinkin aamusta iltaan. Minun sekatekniikka vaatii pitkiä kuivatusaikoja, joten jokainen työ valmistuu hitaasti. Mutta etenee siitä huolimatta. Löysin kaapista kehykset joiden reunat oli vähän kuluneet. Päätin maalata ne. Vasta sen jälkeen aloin miettiä, mitä kehysten sisälle voisi maalata. Hyllyllä oli ranskasta tuomani pieni kynttilänjalka, afrikkalainen naishahmo. Sen varjo näytti kynttilän valossa hienolta. Joten päätin maalata sen. Varjon. Lopulta kaivoin punaisen matskulaatikon ja työstä tulikin jotain aivan muuta. Jotain lähes valmista kuitenkin.
Lähes valmiiden listalla on myös Emman seinämaalaus, jota en muuton vuoksi koskaan päässyt tekemään, mutta jonka Emma haluaa nyt pienemmässä koossa tauluksi. Samoin lähes valmiina on kammottava kuvasta ulos tuleva nainen. Ja Tietoisuustaulu. Yksi Universumiboxi (valokuvaajan tilaama). Pieni taulu, jota kutsun nimellä Messy love. Moni asia on lähes valmis. Ja se on paljon enemmän, kuin vähän aloitettu. Siitä huolimatta. Alkaa olla takki aika tyhjä. Ja nyt vain tuijotan ulos.
Talvi tuli ja pimeys meni. Ihana maisemani oli pilalla, koska kaikkialla oli vain harmaata. Valojen hienous heikkeni, kun kaikki näytti vaalealta. Ja laimealta. Ja likaiselta. En tykkää yhtään sellaisesta. Mutta onneksi sitä kesti vain pari päivää. Vesisade sulatti lumet ja nyt on taas ihana pimeä maisema ikkunassa. Kumpa sitä kestäisi vielä ainakin kuun loppuun. Sitten en enää välitä minkälainen näkymä tämän huoneen ikkunassa on. Koska en ole sitä täällä katselemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti