Koulutusta ja elämää.

Viikonloppu meni todella nopeasti. Oli tapahtumia. 

Lauantaina olin koulutuksessa. Se oli hyvä muistutus asioista, joita haluan. Aluksi oli vähän kuivaa ja huomioni keskittyi vain edessä istuvan kaljun miehen selässä olevaan pitkään hiukseen. Mutta sitten, kun alkoi se varsinainen koulutusosuus, niin muistin taas miksi olin asiasta innostunut. Miksi olen yhä innostunut.

Illalla käytiin taittajan kanssa yhdellä. Yhden jälkeen taittaja lähti kiltisti kotiin. Minä sen sijaan liityin neljän herran seuraan. Yksi kerrallaan he siihen viereiselle sohvariville olivat tulleet, niin ajattelin että minäkin voisin ihan hyvin tehdä niin. Sen ensimmäisen kanssa olin jo pari sanaa vaihtanut tiskillä. Ihmeellisesti siinä meni sitten koko ilta, oli niin mielenkiintoisia keskusteluja. Yksi oli yrittäjä, yksi putkimies, yksi parturikampaaja ja yksi sähköautomaationero. Loppuillasta parturikampaaja sanoi ihaillen: "Ilona, katso nyt tätä, täysin eri alojen ihmiset yhdessä näin... Sinä sait aikaan tämän aivan ihmeellisen keskustelun ja upean illanvieton." Olin vähän ihmeissäni, minähän vain istuin heidän seuraan. Kävi ilmi, että nuo kaverukset eivät edes tunteneet toisiaan, siis ennen sitä iltaa. (Kaksi oli tavannut jossain pelissä, yksi tiesi toisen jostain, ja koska yksin olivat baarissa, niin jotenkin vain ajautuivat samalle suunnalle istumaan.) Minä vain pölähdin pöytään ja kysyin, että ketäs te oikein olette. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Olin kuulemma se voima joka veti porukan yhteen ja loi sen keskustelun. Tämä tuli minulle täysin yllätyksen. Olin sanaton. Mutta näköjään näinkin voi käydä. Ja hyvä että kävi.

Sunnuntaina sitten kävin hakemassa avaimet joulukuun kotiini. Joonan ja Sanin asunto on niin ihana. Siellä on hiljaista ja rauhallista ja... No, sitä ihanaa. Saan olla aivan yksin koko kuukauden. Tajusin samalla, että viimeksi olin yksin tasan puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen asunut kämppisten kanssa, sohvaillut kavereiden luona ja ollut kiertolainen. Käsittämätöntä. Tai lähinnä se on käsittämätöntä, että olen selvinnyt näin hyvin.

Tämä on siis viimeinen viikko tässä asunnossa. Ja se tarkoittaa, että tämä on viimeinen viikko, kun voi tulla hakemaan tavaraa. Toivon että tulet. Pian.