Viimeinen yö.

Alkaa olla tämäkin homma sitten taputeltu. Viimein yö viimeisimmässä kodissani. Huomenna lähtee sänky, joten on syytä vaihtaa toiseen paikkaan. Sinänsä jännä, että vaikka ympärille katsoessa näyttää kaaokselta ja kamalalta, niin sisäinen tietoisuus on silti voitolla. Tiedän mihin mikäkin asia on menossa, ainakin 99 %. Ne ehdottomasti pidettävät tavarat menivät jo eilen varastoon. Kaikki taiteeseen viittaava muuttaa vielä kerran mukanani. Iso kasa menee kirpputorille. Ja se, joka on vielä ilman tulevaa osoitetta, kuuluu tuohon yhteen prosenttiin. Joten ei anneta tämän vallitsevan laatikko-säkki-irtoroina-kaaoksen säikytellä. Tilanne on täysin hallinnassa.  T ä y s i n.

Tiedän mitä olen tekemässä. Pitkästä aikaa. Se tunne on vieras, mutta jollain tavalla aivan uskomattoman rauhoittava. Vaikka tämä sisäinen levottomuus on karkoittanut kaikki yöunet, mistä johtuen harhailen päivät puolihorroksessa, hallitsen silti tilanteen. Siihen vaikuttaa muutamat ystäväni, jotka ovat nyt viime aikoina nousseet lähes sankarin rooliin elämässäni. Pienillä ja suurilla teoilla. Palaset löytävät paikkansa, niin kuin minäkin. Se on aina mukavaa.

Huomasin myös sellaisen erikoisen merkin vanhenemisesta, että osaan suhtautua vastaiskuihin nykyään hyvinkin tyynesti. (Oletan sen olevan jonkinlainen merkki vanhenemisesta.) Kun joku asia ei mene niin kuin toivoo tai odottaa, niin olen vain hymyillen sanonut kiitos. Ja ihan oikeasti tarkoittanut sitä. Jotenkin se on vähentänyt vastaiskun voimaa, melkein ei edes tunnu sellaiselta. Vähän niin kuin joutuisi jostain syystä menemään kiertotietä määränpäähän, mutta joka sitten osoittautuisikin oikotieksi. Joku voisi tähänkin taas sanoa, että se on sellaista itsensä huijaamista. Asennoituu kurjiin juttuihin tietyllä tavalla, jotta sitten voisi kuvitella, ettei menekään niin huonosti, vaikka oikeasti ei itsekään siihen usko. Se on kai sitä sellaista Suomessa huonomaineista positiivisuutta. Mutta jotenkin nyt ei ole kyse sellaisesta. Minä vain tajusin, että olemalla kiitollinen (siis todella aidosti) saa hyviä asioita. Ja vaikka se ei olisi nyt juuri se käsillä oleva juttu, niin siitä voi silti seurata jotain vielä parempaa. Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Ja onnellinen ihminen vetää puoleensa lisää onnellisuutta.