Kasvatus.

Onpa tässä taas joutunut tuumailemaan elämää lähipäivinä. Voisi luulla, että olen vakavammin otettavissa oleva filosofi. Vaan enpä ole. Tuumailen vain, ihan omaksi iloksi. Ja joskus päänvaivaksi. Mutta kuitenkin.

Kahden vaiheilla oleminen on kohtalokasta. On parempi tehdä vaikka väärä päätös kuin piinata itseään jatkuvalla epävarmuudella.

Positiivarit taas kiteytti faktaa. Vuosikymmeniä kahden vaiheella keikuttuani voin vakuuttaa tuo todeksi. Tukeva ystäväni Emma on vastakohtani. Järkevä ihminen, joka tietää mitä tahtoo ja järjestelmällisesti toteuttaa sen. Olisipa minussakin edes hitunen sellaista. Olen sitä omaa juttua etsiessäni yleensä aina verrannut itseäni johonkin. Yleensä sellaiseen mikä on mahdotonta. Ja sitten tuntenut suunnatonta pettymystä, koska en pääse niihin järjettömiin tavoitteisiin. Onneksi olen alkanut antaa edes vähän armoa. Ainakin silloin kun teen taidetta. Ja nykyään uskallan räpellyksiäni nimittää taiteeksi. Tai no, "minun taiteeksi". Se on eri asia. Sellaisen ei kuulukaan olla kovin hienoa. Se on vain jotain mitä minä tein. Itseäkin kyllä ärsyttää tuo asenne, mutta en tiedä miten siitä pääsisi eroon, kun sen on jo lapsena oppinut. Kaikki neuvot otetaan vastaan. (Oikeasti. Kommentoi.)

Tuli vastaan aika mahtava juttu. TÄMÄ on mielestäni sitä hyvää vanhemmuutta. Tietysti lapsettoman on hyvä huudella. "Lapsen kasvattaminen on hyvin helppoa. Kuvittele vain, että se on jonkun toisen lapsi. Jokainen tietää, kuinka toisten lapsia olisi kasvatettava." (Positiivarit tiesi tämänkin taas.) Minä en kasvata ketään, ja nykyään pyrin olemaan ottamatta edes kantaa aiheeseen. Mutta voin kyllä sanoa jos joku tekee mielestäni oikein. Minulla on ystävä, joka on tajunnut täydellisesti mistä kasvattamisessa on kyse. TÄSSÄ esimerkki. Tämä kuvasarja on pojan tulevia tyttöystäviä varten. Asioita ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Siksi pojalle voi ihan hyvin laittaa saparot. Ja pinkkejä vaatteita. Nauroin kuollakseni, kun hän sanoi (leikillään): "Mä kuvittelen, että se on jonkun toisen lapsi aina kun se saa raivokohtauksen jossain julkisissa tiloissa. Jos mä olen kerta tehnyt lapsia, niin mä olen tehnyt niitä sen takia, että voin nauraa niille." Arvostan. Todella.