Erimielisyyttä.

Hyvää huomenta! Tänään on se mainostamani puuhakas päivä. Toimintaa ja tehokkuutta. Sen kyllä piti olla jo eilen, mutta toisin kävi. Kello oli yli keskipäivän kun huomasin, että olin puuhakkaasti saanut tehnyt aamulapan ja syönyt sen. En mitään muuta. Arvelin, että ehkä olin tällä kertaa väärässä. Ehkä sunnuntai on sunnuntaina, vaikka pitäis sen myös lauantaina. Joten päätin panostaa maanantaihin, viikon parhaaseen päivään!

Jostain syystä minun ikkunasta ei näe tänään. Se on puoliksi huurtunut. Ja vielä sillä tyhmällä tavalla, että keskeltä menee sellainen metrin leveä sumea kaistale ylhäältä alas saakka. En ymmärrä. Enkä näe maisemaa. Mutta sehän ei haittaa yhtään tänään, koska puuhastellessa ei ehdi kuitenkaan maisemia ihastelemaan. Kävin silti puuhakkaasti tekemässä ikkunan tiivisteisiin isomman kolosen. Jos vaikka auttaisi. Turvallista tasapainoilla kuudennessa kerroksessa ison avoimen ikkunan vieressä pehmeällä sängyllä veitsen kanssa. Eikä se edes auttanut. Mutta tulipahan tehtyä kuitenkin.

Aloitin eilen tyhjentämällä yläkaapit. Tai se oli tavoitteeni. Todellisuudessa sain kaappien ovet auki ja yhdeltä hyllyltä vähän tavaraa pois. Sevästi ei ollut sellaisen toiminnan aika. Mutta sain minä kuitenkin raivattua tyhjäksi tuon lavapöydän. Siinä oli suuri pakollinen homma, koska en päässyt jatkamaan naamiota ennen kuin se on tehty. Ollaan edetty siihen maalausvaiheeseen, ja se vaatii pöydän. No, en minä kyllä päässyt jatkamaan naamiota tyhjennyksen jälkeenkään, koska oli jo niin myöhä, että piti olla hiljaa. Vaan ei se homma silti hukkaan mennyt, olen nimittäin nyt lopulta päättänyt myydä tuon pöydän, joten siitä on saatava kuva. Yksi niitä harvoja huonekaluja, joista luovun hammasta purren.

Tänä aamuna tuli vastaan JUTTU otsikolla: 8 parasta asiaa sinkkuudessa, joita parisuhteessa elävät kadehtivat. Siihen oli listattu seuraavat asiat: deittailu, flirttailu, ihastuminen, vapaa-aika, ystävät, uni, vapaus ja oma elämä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että mitä ihmettä? Järkyttävää soopaa. Otti päähän, että menin sen edes lukemaan, koska nyt sitten on pakko aiheesta kirjoittaa. Tuolla tavallako ihmiset ajattelevat? Näinkö muiden aivot toimii? Koska minulle tuossa ei ollut yhtään kohtaa oikein. Ihastuminen on kamala tunne. En voi syödä, eikä ajatella, eikä saa mitään aikaan. Ja deittailu se vasta kamalaa onkin! Pitää yrittää tehdä vaikutus ja olla edustava samalla kuin on oma hermostunut itsensä. Minä en edes osaa fllirttailla. Ystävät eivät liity mitenkään aiheeseen, eikä vapaa-aika. Niitä joko on tai ei ole. Ja uni?! Hei oikeesti nyt. En minä sen paremmin nuku olin yksin tai en. Ja tuon perustella ei kyllä kannata edes suhteeseen ryhtyä, jos se tarkoittaa, että menettää vapauden ja oman elämän. Anteeksi nyt vaan, mutta minua ärsytti tuo kirjoitus. (Vaan peitin sen onneksi tosi hyvin.)

Yksi linkki on ihan pakko jakaa. Sellainen mukava juttu. Tuon edellisen päälle kaivataan nyt jotain oikeasti hyvää. Anna lähetti eilen TÄMÄN linkin, kummasti piristää päivää. Varsinkin jos sattuu pitämään kisuista ja kuumis kolleista. (Minä satun.)