I love my life!

Luultavasti parasta maailmassa on se, että joku kamppaa kuoppaan ja sitten saa itse omatoimisesti kiivetä sieltä takaisin ylös. Voimauttavaa huomata miten vahva sitä onkaan. Ja kaikki tuntuu selvemmältä. Oma polku (oli se kuinka kuoppainen tahansa) on saanut valaistuksen. Tänään tuntuu taas siltä. Tiedän niin varmasti mitä haluan.

Vielä 16 päivää tässä kodissa, joka ei tainnut missään vaiheessa kodiksi muuttua. Huone oli tilapäisratkaisu, varasto, kirpputori ja ympäristö hämärille tilanteille, joista muodostui päivät tähän Suomi-vierailuun. Näköalaa tulee kyllä ikävä, on se sen verran upea. Minun ikkunasta näkyy melkein koko kaupunki. (Kaupunkin josta en juuri pidä, mutta kuitenkin. Pidän valoista ja yöllä ne näyttävät upeilta myös täällä.)

Vielä 47 päivää tässä maassa, joka ei ole tainnut kotimaani olla enää pitkään aikaan. Oikeastaan lasken päiviä vuoden loppuun, vaikka en aivan tarkasti tiedä milloin maisema vaihtuu. Joulukuun asusta Sanin ja Joonan ihanassa kodissa. Sen jälkeen on taas muutoksen aika. En ole lyönyt mitään lukkoon, mutta vahvasti näyttäisi siltä, että tänne en malta jäädä. Malta. Hehe.

Vielä 20 päivää etäsuhteessa, joka alkoi yllättävästi hiipien, mutta tuntuu nyt todella oikealta. Sitten en päivitä blogia ainakaan viikkoon, koska minulla on muuta tekemistä. Yhden illan varaan ystäville, jotka voivat tulla morjestamaan minua ja minun omaa. Juttelin eilen suosikkistalkkerini kanssa. Hän toivoi, että kertoisin enemmän poikaystävästäni. Ja koska olen vahvasti sitä mieltä, että toiveet eivät koskaan ole turhia, tämä on Stalkkerilleni.

Minun poikaystävälläni on maailman kauneimmat ruskeat silmät ja niin lempeä katse, että se sulattaa minut jo pelkällä vilkaisulla. Hän on järkevä, mutta ei tylsä. Pitää jalat maan pinnalla, mutta ei anna minkään rajoittaa haaveitaan. Hymy paljastaa ujouden. Ja saa minut ihan sekaisin. Hän oli ensimmäinen, jonka näin Irlannissa ensimmäisenä työpäivänä, uudessa työpaikassa. Ja kun näin hänet, näin vain hänet. Katselin salaa neljä kuukautta. Poikaystävälläni on ääni, joka pysäyttää. Siis ihan oikeasti, työt keskeytyi välittömästi kun hän tuli juttelemaan vieressäni istuvalle ystävälleen. Painostin tuota ystävää kyselemään aina kaikkea kun hän siihen viereeni tulee, ihan vain että saisin kuulla lisää sitä upeaa ääntä. Vaikka tässä välillä on tapahtunut kaikenlaista, voi kai sanoa, että tämä tunne oli kytemässä vuoden. Eikä siihen tarvittu enää kuin pieni puhallus. Nyt olen aivan liekeissä. Sellainen poikaystävä minulla on.