Merkityksiä.

Olen nyt jo useampana päivänä herännyt ahdistukseen. Nukun yleensä ihan hyvin, mutta sitten herätessä tuntuu kamalalta. Eilen alkoi tuntua virheeltä koko kaikki. Muuttaminen ja muutos. Ja tämä tunne tuli niinkin typerästä syystä, kuin matskulaatikoista. Olen jo myynyt lähes kaiken käyttökelpoisen ja tavallisen. Jäljellä on enää se sellainen roska, jota olen kerännyt taidetta varten. No on toki muutakin, mutta kuusitoista laatikkoa matskua oli se juttu mikä sai ajattelemaan, että minä en oikeastaan halua muuttaa. On niin paljon kaikkea ihanaa, josta voi tehdä vielä ihanampaa. Aika loppuu kesken.

Joko niin, että tämä on taas se päätöksestä seuraava kieltovaihe, kun olen aivan varma, että tein kamalan virheen ja yritän nyt perua itseltäni kaiken tulevan hyvän. Se sellainen tapahtuu ilmeisesti muillekin kuin vain minulle. Tai sitten minä ihan oikeasti olen tajunnut mitä haluan tehdä elämälläni.

Huone 13. Taide ja kaikki se, mitä olen nyt jo nyt saanut ja josta olen pitkään haaveillut. Ei ollut helppo päätös hypätä tyhjän päälle ja aloittaa yrittäjänä Suomessa. Maassa, joka kaikin tavoin riistää pienyrittäjiä. Jos nyt lopetan, se tuntuu että luovuttaisin. Ja minä vihaan luovuttamista.

Ja sitten taas toisaalta. Ihana ymmärtäväinen poikaystävä. Aurinko. Meri. Treffit riippukeinussa. Uusi alku. Pääsylippu pois Suomesta. Molemmat vaakakupit ovat niin painavia, että koko hemmetin puntari on vääntynyt aivan mutkalle. Story of my life.

Luulisi olevan helppo valita noiden kahden väliltä. Ahdistavaa rahatonta raatamista ankeassa Suomessa vai helppoa ihanaa elämää auringossa? Tajusin, että se todellinen kysymys ei ole kumman valitsen, vaan se miksi sitä pitää edes miettiä? Osaisinko minä olla onnellinen tekemättä mitään sen kummempaa? Kuinka pitkään jaksaisin viettää tavallista elämää, ilman haasteita? Minä en pysty katsomaan edes elokuvaa loppuun ilman, että keksin jo jotain tekemistä siihen samalla. Tavallinen tylsistyttäisi minut kuoliaaksi. Tarvitsen haasteita. Ja siksi tänne jääminen tuntuu niin hyvältä vaihtoehdolta, vaikka onkin selvästi se huonompi vaihtoehto.

Joten. Minun täytyy keksiä jokin ratkaisu, joka on jotain näiden vaihtoehtojen väliltä. En luovuta, mutta en myöskään luovu haaveesta. En tiedä mikä ratkaisu tähän nyt auttaa, mutta aion miettiä sitä seuraavat päivät, samalla kuin teen sitä mitä rakastan tehdä, nyt kun vielä voin.