Olen viettänyt muutaman päivän harkiten sanojani. Sain niin nättiä palautetta blogistani, että mietin jo koko kirjoittamisen lopettamista. (No en kovin tosissani.) Onko tämä oikeasti kamalan väärin? Vaikka osaisin blogiin jotenkin ajatuksiani purkaa, ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että lukijat sen tulkitsevat samoin. Joten väärinkäsitykset ovat melko varmoja. Mutta oikeastaan sillä ei ole edes merkitystä. Minä kirjoitan, koska se auttaa minua jäsentämään ajatuksiani. Jos joku ei niistä pidä, niin se on ikävää. Mutta lukeminen on yhä vapaaehtoista. Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut loukata ketään. Käytän lempinimiä ystävistäni ja yritän aina kirjoittaa positiiviseen sävyyn. Mutta silti jopa tämä itseironiani tuntuu välillä loukkaavan muita. Dilemma.
Olen kuitenkin aitouden puolella. Vuosien mittaan opin, että toisten mielipiteiden ei pitäisi antaa vaikuttaa. Sanat kannattaa kuunnella ja sitten miettiä niitä, mutta tehdä silti päätökset sen mukaan, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Vuosia tein niin kuin muut sanoivat ja yritin elää sellaista elämää jota muut minulta odottivat. Ja en ollut yhtään onnellinen.
Minun onnellisuus ei tule perinteisistä asioita. Työoravanpyöristä ja paikalleen asettumisesta. Minun onni tulee odottamattomista asioista. Matkustamisesta. Uusista ihmisistä. Kirjoittamisesta. Ja siitä aivan käsittämättömästä rohkeuden määrästä jota vaaditaan, että näinkin arka ja pelokas tyyppi uskaltaa vain mennä ja seurata sydäntään. Ottaa riskejä, vaikka se ei muiden mielestä olisi ollenkaan viisasta. (Tai edes minun mielestä.) Rohkeus on minulle jotain niin vierasta. Ja ne harvat kerrat, kun olen uskaltanut tehdä jotain hullua, ovat vaatineet minulta aivan tavattomasti rohkeutta. Mutta mitä muuta voisin tehdä? Minä tarvitsen merkityksen päiviini, muuten masennun. Ja minä en saa merkitystä siitä, että toistan samaa, samassa paikassa. Minä saan merkityksen rohkeudesta. Ja vaikka tapahtuisi mitä, vaikka asiat menisivät kuinka huonosti, vaikka epäonnistuisin suhteissa ja kokisin kamalia asioita ja itsekin ymmärtäisin tehneeni suuren virheen... Ainakin olin rohkea ja tein sen. Ja sitä tunnetta ei kukaan minulta voi viedä. Se tunne tekee minut onnelliseksi.
You have chosen the wrong path if it’s not fun. And you are probably not taking enough risk if it’s not hard and rocky sometimes.
(Marc Benioff)
Kommentoin jo kertaalleen, ettei kenelläkään ole oikeutta puuttua toisen elämään etenkään, jos kyseessä on onnellisuuden tavoittelu. Vain sinä tiedät mikä sinut tekee onnelliseksi. Vain sinä. Rohkeinta on seurata sydäntään ja toteuttaa valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tänään se voi olla tästä, huomenna ehkä jostain muusta. Nauti, elä ja jätä arvostelijat omaan arvoonsa! You are worth it!
VastaaPoistaKiitos tuosta ihanasta viestistä! Lämmitti todella paljon, varsinkin nyt kun on vähän ollut mieli maassa. Pidetään siis tämä suunta, oli se sitten kuinka mutkitteleva tahansa. :)
PoistaNiin, eihän tätä kenenkään ole pakko lukea. Ainoastaan jos ystäväsi joista blogissa kerrot tunnistavat itsensä ja kokevat tulleensa jotenkin väärinkohdelluiksi kirjoituksissasi antavat negatiivista palautetta heillä on ehkä oikeus siihen. Muiden kommenteista kannattaa lähinnä miettiä vaan että onko niissä joku parannusehdotus joka sopisi tyyliisi ja jos ei niin, antaa olla. Itsellesihän sinä tätä kirjoitat.
VastaaPoistaAivan, näinhän se menee. Tällä kertaa kritiikki vain kohdistui vähän turhan henkilökohtaisesti minuun itseeni, ihmiseltä josta en koskaan kirjoita, ja se vähän sattui. On helppo ajatella tuollaisesta, että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"... Mutta minun korvat ovat sillä tavalla hassut, että kumpikin kuulee, joten sinne ne jää sanat kaikumaan kallon sisälle. Tietysti jokaisella on myös oikeus omaan mielipiteeseensä ja siksi kaikki palaute on hyväksyttävä. Siitä juuri tämä Suomi on niin mahtava, että meillä on sananvapaus.
PoistaNo ompa erikoista. Mä oon valehtelematta lukenut jokaikisen sun tekstin, eikä mulla ole ollut koskaan sellainen olo, että pitäisi antaa mitään huonoa palautetta, vaikka aika monta "olet urpo" täppää myönnän painaneeni. :P Mut sä oot hyvällä tavalla urpo, niin pitääkin olla. :)
VastaaPoistaKiitos! Ihana sinä, tuli hyvä mieli tuosta. <3
PoistaJa mä tiesin, että sinä olet yksi niistä urpottajista! :D