tiistai 19. marraskuuta 2013

Kotikylä.

Olen monta kertaa sanonut, että inhoan tätä kaupunkia. Se ei kyllä alkuunkaan pidä paikkaansa. Tämä on oikeasti tosi mukava kaupunki. Minä en vain kuulu tänne. Ja inhoan sitä tunnetta, että joudun olemaan jossain, jonne en kuulu.

Kävelin eilen kotiin hammaslääkäristä ja tuumailin. Katselin valoja ja ihmisiä, sen mitä pystyin. Tuuli taas niin kamalasti, että heti oli silmät täynnä hiekkaa. Täällä tuulee melkein aina. Johtuu varmaankin tuosta järvestä. Tuuli voi kyllä olla ihan kivaakin, mutta ei täällä, eikä syksyllä. Syksyllä tuulee aina kylmästi.

Keskustaan oli tullut jouluvaloja. Ja joku jättimäinen valohiutale roikkui keskellä kompassia. Tai tähti tai mikä nyt ikinä. Sellainen ydinkeskustan merkki, vaikka kuulemma kapungin keskikohta on todellisuudessa noin sata metriä alempana. No, sivuseikka. Kyllä nämä valot kuitenkin voittaa viimevuotiset Tyrrelstownin hirvitykset. Siellä oli kyllä ihan oma meininki. Mitä enemmän väriä ja vilkettä ja vauhtia, niin ilmeisesti sen parempi. Mitä ihmeellisempiä valonauhakuvioita. Niillä ihmisillä ei kyllä ollut minkäänlaista tyylitajua. Aivan kuin olisi tipahtanut johonkin huonoon 80-luvun jouluelokuvaan. Melkein teki mieli perua koko joulu. Että siihen nähden tämä kaupunki on kyllä aivan ehdottoman hyvä.

Täällä on myös maailman paras hammaslääkäri. Oikeastaan kaksi. Minulla oli jo paras, mutta sitten löysin vielä paremman, joten täällä ne on molemmat parhaat. Minulla on järkyttävä kammo, johtuen siitä että puudutusaine ei toimi minuun normaalilla tavalla, joten lapsuudessa on tullut muutamia melko kammottavia kokemuksia. Tämä uusin lääkäri on aivan mahtava tyyppi. Hän kysyi nytkin jo käytävällä, että onko minulla stressilelu mukana. Sellainen ihan oikeasti auttaa, en tiedä miksi. Jos saa räpeltää käsissään jotain niin ei pelota, eikä satu, eikä muutoinkaan tunnu pahalta. Mutta ei ollut sellaista. Vaan eipä haitannut, sillä siellä se oli kirjoituspöydällä vieteri jo minua odottamassa. Hän oli sen hakenut sinne valmiiksi. Aivan mahtava tyyppi! Ja näin on taas hampaat huollettu ja tarkistettu täysin kivuttomasti ja jousella leikkien. Että kiitos vain Kiti, kun suosittelit minulle tuota paikka pari vuotta sitten.

Nyt lähden aamupalalounaalle Valokuvaajan kanssa. Keskustelun teemana työnhaku, koodisana: NI. Että näihin tunnelmiin. Ta ta!

Rakkaat onnittelut ottoäitille 100-vuotissyntymäpäivänä!
   

2 kommenttia: