Dagen efter.

Eilinen riita on vetänyt mielen vähän maihin. Ei kuitenkaan niin pahasti, että saisin edes yhtä ainutta kyyneltä aikaiseksi. Minä itkupilli vollotan aina - paitsi nyt kun sitä itkua tosissaan tarvitsee. Nimittäin piilolinssin palanen pujahti silmän väärälle puolelle ja on siellä nyt puoli vuorokautta hangannut. Ai vitsi miten tyhmä tunne, kun eihän sitä voi raapia pään sisältä. Kaikenlaiset konstit on jo kokeiltu, mutta ei. Siellä on ja pysyy. Toivottavasti ei enää kovin pitkään. Eikä muuten tarvii käyttää piilareita sitten vähään aikaan.

Muutenkin mennyt hyvin. Ampiainen pisti taas, tällä kertaa reiteen. Hyvin pian tämän jälkeen sain kuulla, että tämänhetkisen makuuhuoneeni ikkunassa on ampiaispesä, joten eipä tarvitse olla tästä yllättynyt. Vitsi miten siistiä kuulla jälkikäteen tällaisia juttuja. Ja miksi herranjumala kukaan haluaa pitää ampiaispesää oman makuuhuoneensa ikkunankarmilla?

Kuulin muuten viiveellä senkin että jättiläiskoira, jonka kanssa jaan tämän talon nyt kahdestaan suurimman osan ajasta, on ennenkin vääntänyt jättimäiset tortut lattialle ikävöidessään emäntäänsä. Toivottavasti näitä haisevia yllätyksiä ei tule lisää. Mutta jotain hyvääkin yöllisestä kakkaepisodista koitui. Aikaisemmin tuo otus mukiloi minua hännällään ja jättiläistassuillaan, ruhjoi nojaushalauksilla seinää vasten ja sotki vaatteeni venyvillä kuolanoroilla. Viimeöisen nolon tapauksen vuoksi meillä on nyt yhteys. Minun ei tarvitse enää pakoilla sen alta. Olen nimittäin viettänyt paljon aikaa odottaen rappusissa koiran siirtymistä johonkin suuntaa, että pääsin keittiöön, vessaan tai ulos. Nyt meillä on yhteinen kokemus, mikä ei ollut kummallekaan meistä kovin miellyttävä. Meillä on yhteys. Enää minun tarvitsee katsoa tuimasti ja osoittaa sormella jonnekin, niin koira lähtee laiskasti löntystämään ja reitti on selvä! Niin siistiä!

Muuta hyvää tässä päivässä ei sitten oikein olekaan ollut. Toisessa reidessä on ollut aamusta saakka elohiiri. Millä niistäkin pääsee eroon? Nyt koitan vielä vähän aikaa synkistellä. Jospa sieltä edes jonkinlainen itku tulisi. Iloa on ollut niin pitkään, että on jo sen aika.