Hienoja hetkiä.

Käytiin eilen illalla pizzalla Cippon ja Annan kanssa. Ei löytynyt just sellaista oman mielen mukaista lättyä listasta, niin otin salamipizzan johon sit lisättiin sipulia ja oliiveja. Aika sellainen normi setti minusta. Anna söi kanssa jonkun pizzan, Cippo jotain ihan muuta pihviä.

Tarjoilija toi ruoat.

- Ja kenelle oli tämä kevytpizza?

Tuijotettiin ihmeissämme, eihän me mitään diettiruokaa tilattu.

- Ei teidän listalla ollut mitään kevytpizzaa?

- Ei niin, eikä tää pizza todellakaan ole kevyt.

Repesin. Se on varmaankin hyvä merkki, jos tarjoilija kettuilee. En ole enää pelkkä turisti. Olen paikallisen turistikaveri, mikä on ihan eri asia. Diettiruokaa tai ei, hyvää se silti oli. Olivat vetäneet sitä täytettä oikeasti kunnon kerroksen - ei ollut kevyt, ei. Oikeita kunnon oliiveja, ei mitään säilykepurkkikamaa. Omnomnom!

Tänään oli havaittavissa vähän väsymystä, kun Bubin kanssa parannettiin maailmaa kahdeksaan saakka aamulla. Kuinka moni voi sanoa istuneensa kuuden aikaan aamulla tyhjällä Rialton sillalla juomassa olutta ja syömässä paikallista kolmioleipää albanialaisen kaverin kanssa? Minä voin. 

Iltapäivällä menin suosikkipaikalleni. Otin alakerran kulmasta evästä mukaan. Siinä sitä sitten popsin pizzaa Canal Granden reunalla. Voiko mitään sen venetolaisempaa enää tehdä? No, juoda tiettysti Spritsiä sen kanssa... Tuo ihmeellinen punainen juoma, mitä kaikki tuntuvat kittaavan jatkuvasti. Pahaa ja kitkerää, mutta kuitenkin. Annoin pizzan reunapalan ohi kulkevalle erittäin lutuiselle koiralle, joka tuntui nauttivat kannikasta yhtä paljon kuin minä elämästä täällä. Omistaja kiitteli moneen kertaan. Nämä paikalliset on niin uskomattoman ystävällisiä ja kohteliaita. Tämä koira oli piuhassa, mutta useimmat juoksee aika lailla irtonaisena. Ja koiria on yllättävän paljon ottaen huomioon, että olen nähnyt vasta neljä puuta. Nämä cityrekut ovat oppineet nostamaan koipea minkä tahansa nurkan tai seinän kohdalla, tai istumaan keskelle katua lorottamaan. Varoituksen sana: Jos kadulla on pieni lätäkkö, se tuskin on tullut taivaalta, kannattaa kiertää.

Tänään puhalleltiin Annan kanssa saippuakuplia ikkunasta. Sehän meni aivan säätämiseksi, kun tyyppi päätti ravistaa purkkia vaikka korkki oli auki. Kuplaneste jokapaikassa. (Anna on muuten kymmenen, Cippon tytär.) Jotain ne tuossa sitten sekoilivat kunnes Cippo otti kengän jalastaan ja heitti sillä Annaa. (Ilman mitään draamaa, kunhan pelleilivät.) Kenkä osui kuitenkin pöydällä olevaan kahvikuppiin mikä hienossa kaaressa särkyi lattialle. Sirpaleet jokapaikassa. Yhtä toheloita siis molemmat.

Nyt voisin yrittää mennä nukkumaan. Hitusen vaivaa jo tuo univelka, mikä ei tee minusta ainakaan kauniimpaa. Ihana puolialaston albanialainen kirjoitti juuri mun omenakirjaan ja sitten vielä luki sen minulle ääneen. Kuulosti hassulta (eli albanialta), mutta näytti hyvältä, kun kaveri vielä tapittaa niillä ihanilla ruskeilla silmillään niin, että tuntuu takaraivossa... Kauniita unia siis tiedossa. Heiheihyvääyötä!