No Simone soitti joka tapauksessa taas yöllä. Ja siitä seurauksena tein päätöksen, että tästä lähtien minä suljen puhelimeni joka ilta klo 23 loppulomani ajan. Puhelun sisältö ei muuttunut paljonkaan edellisesti. Minun piti nyt heti mennä sen luo. En mennyt. Sain kuulla, etten ymmärrä mitään. Toinen soittaa, kun on ikävä ja haluaa olla minun kanssa ja minä sitten olen vain kamalan itsekäs, kun en heti aamuyöllä ryntää sen luo. Sellainen minä kylmä suomalaisnainen olen, en hyppää vaikka se käskee kuinka.
Tosi sääli, että sillä on niin vaikeaa nyt. Mutta toisaalta, koskaan ei mene niin huonosti, etteikö sitä voisi juomalla pahentaa. Ihan hukassa on, poika parka. Mutta minä sen sijaan olen löytänyt paljon tärkeitä asioita elämääni, vieläpä osittain Simonen ansiosta. Saanut uuden suunnan ja tavoitteita. Olo on aivan mahtava. Kurja ettei mennyt nallekarkit täällä tasan, mielelläni olisin auttanut. Mutta tuollaisesta montusta pitää kyllä ihan itse kiivetä pois. Tiedän kokemuksesta.
Olen saanut taas maalata koko päivän! Vitsi miten voikin olla siistiä tämä tällainen. Aurinko paistaa, lämmin päivä, musiikkia ja maalausta. Ja nyt vielä päikkärit. Elämä - mikä ihana tekosyy.
Oikeastaan kyllä se uuden suunnan löytäminen on niin suuri asia, että kai sitä voi muutaman unettoman yön sen eteen uhrata. No ehkä se puhelimen sulkeminen on sitten kuitenkin hyvä ajatus. Minä sanoisin että kaikki jotka sinut oikeasti tuntevat, tietävät ettet ole itsekäs. Itsepäinen kyllä osaat olla.
VastaaPoistaNo todellakin olen itsepäinen! Joka kerta, kun se soittaa keskellä yötä että nyt heti on mentävä sinne, niin joka kerta sanon ei. :)
VastaaPoistaJa olen kyllä nyt yrittänyt opetella olemaan vähän enempi itsekäs. Mutta ei muiden kustannuksella tietenkään.