Tuonnempi.

Minä luulin, että Firenzen reissua ei voi enää mikään ylittää. Alan ja scootteri ja kaikki... Aika korkealle se Marco riman nosti. Kolmen päivän seikkaulu oli täydellinen. Mutta jos tuntee minut tietää, etten minä varsinaisesti ole mikään seikkailija. Minä olen se tyyppi, joka istuu sivussa ja seuraa muiden seikkailua, ehkä ottaa kuvia tai kirjoittaa.

Ja juuri sillä tavalla olen tutustunut aitoon Venetsiaan. En siihen, mitä turistit kiertävät hiki päässä, vaan siihen aitoon venetsialaiseen elämään. Minusta olisi ehkä pitänyt tulla venetsialainen. Olen jo kauan tiennyt, että suomalainen minä en ole. Talvi on täällä kyllä jäätävä, mutta näin kesällä tämä kaupunki vei sydämeni.  T ä y s i n.  Veneton murrekin on jotenkin hauskempaa. Olen ollut täällä nyt neljä päivää, enkä olen nähnyt mitään nähtävyyksiä. Paitsi tuon Rialton sillan, mutta se on ihan tämän asunnon vieressä ja lähinnä maamerkkinä minulle, että osaan takaisin asunnolle, jos eksyn. Ensin etsin sillan, sitten yhden kaupan, että tiedän kummalla puolella Canal Grandea olen ja sitten jo osaankin. Itse asiassa tuossa kuvassa näkyy suosikkipaikkani, tuon oikeanpuoleisen rakennuksen ikkunalla minä joka päivä istun katselemassa ja kirjoittamassa. Siitä näkee kaikenlaista. Turisteja kuljettavia gondoleja ja takseja, busseja, poliiseja, ambulansseja (mitkä muuten ajaa kovaa ja tekee isot aallot) ja ihan sitten tuiki tavallisia veneilijoitä. Lauantai iltana katselin, kun nuoret veti pillurallia veneillään. Poppis soi ja jengi joi.

Tänään näin samaiselta paikalta, kuinka saksalaisturisti pudota mätkähti Canal Grandeen siinä suoraan silmieni edessä. Nauratti. Shaissea se huusi ja räpiköi limaisia levärappusia pitkit ylös. Näitä juttuja pääsee todistamaan tosi harvoin. Oletan, että kamera ei tykännyt kylvystä, mutta pientä vekkiä lukuunottamatta tyttö selvisi häpeällä. Ohi lipuva gondolikuski sai kengän kiinni ja heitti sen tytölle, mutta toinen mono meni matkojaan. En ole vahingoniloinen, mutta väkisin siinä vähän repesi, koska se oli vain niin hauskan näköistä. Ja nauroi tyttö itsekin, kun lähti vettä valuvana yhdellä kengällä viipottamaan. Venetsia 1 - turistit 0.

Olen tutustunut täällä huippu tyyppeihin. Ensimmäinen asia minkä eilen näin, oli perhoslaukku. Cippo vain toi sen minulle, kun olin sitä katsonut edellisenä päivänä näyteikkunassa. Viimeinen asia minkä eilen näin, oli puolialaston albanialainen poika laittamassa pyykkiä kuivumaan. Nuori ja kaunis. (Cippon toinen kämppis.) Ei yhtään haittaa minua tuollaiset jutut. Toisen kämppiksen kanssa ollaan tissuteltu jutellen jo monena iltana. Se on se Cippon ensimmäinen albanialainen kämppis.

Ja tänään... En voi kertoa mistä, miten tai kenen toimesta tämä tapahtui, mutta sain muukalaislegioonan takin. Aidon. Omaksi! Just nyt en keksi yhtään mitään siistimpää.