Sitä saa mitä blogiin kirjoittaa.

Olin kovin vaikuttunut kerran kirjasta nimeltä Salaisuus. Kirjoitin siitä esseenkin. Kirja on samaa mieltä Simo Silmun kanssa - sitä saa mitä tilaa. Ei pelkästään niin, että ihmiset ovat sinulle peilejä, vaan myös niin, että sen saat mitä haluat ja ajattelet. Jos ajattelee kurjia juttuja, niin saa kurjuutta. Onhan se selvä. Kaikki ne ärsyttävän positiiviset tyypithän juuri saa kaikkea ihanaa elämäänsä. Ja se jos mikä tympii ja katkeroittaa niitä, jotka eivät ole niin positiivisia. Se on kierre.

Halusin kokeilla salaisuutta oikeassa elämässä. Aloin pyytää hyviä asioita. Teeskentelin, että se mitä haluan on jo tapahtunut. Tein tilauksen kosmiselta kokilta ja sitten vain istuin pöytään odottamaan. Hyviä asioita alkoi sataa elämääni.

Juuri ennen Suomesta lähtöä näin taas sellaisen enneunen. En koskaan näe mitään järkevää ennustavaa unta, vaan ihan tavallisia hullutuksia. Mutta niistä jäävä tunne on toisenlainen. Ja sitten vain aamulla tiedän asioita. Yleensä jotain turhanpäiväistä, kuin että joku on alkanut seurustella. Ei ikinä lottoriviä. Tämä Italiaa edeltänyt uni oli ensimmäistä kertaa merkittävä. Tiesin tapaavani täällä reissulla ihmisen, joka muuttaa elämäni. Unelmieni mies, ei italialainen, ei ruskeasilmäinen. Sellainen iso ja roteva, juuri minun tyyppiä. Marc nimeltään.

Että sellaista odotellessa.