Back to basics.

Eilen oli treffit ja tänään heti herätessä tuntui siltä, että palataanpa takaisin entisiin rutiineihin. En tiedä onko noilla asioilla mitään yhteyttä, mutta joka tapauksessa tuli sellainen hillitön halu kirjoittaa taas. Sitä halua olen odottanut kuukauden. Väkisin ei voi kirjoittaa, joten odotin kärsivällisesti ja odotus palkittiin. Tänä aamuna heräsin, tein kahvia ja tulin koneelle jumppaamaan sormia tämän blogin avulla.

Aamulla silmiin osui lause mikä sai pohtimaan, miten tyhmää on pohtia asioita. Pointti oli siinä, kuinka vaikea on elää läsnä olevaa aikaa. Ehkä kaikista vaikeinta. Se onnistuu vain silloin, kun pysähtyy. Ja aika harvoin ihmiset ovat pysähtyneitä. Päätin, että tänään elän koko päivän nyt. Tai ainakin yritän. Paristi jo yllätin itseni mietimästä eilistä, mutta silloinkin pyrin keskittymään juuri siihen hetkeen, missä eilistä hetkeä mietin. 

Kiire viikko tiedossa. 

Tänään on vapaaehtoisten ilta Gloriassa tai uudet treffit. En ole vielä päättänyt kumpi lopulta vie voiton. Todennäköisesti treffit, koska jos ottaa huomioon nämä tulevat Italia-suunnitelmani, en ole kuitenkaan täällä sitten olemassa vapaaehtoisena. 

Huomenna tulee Tarzan kylään. Kolmas kerta toden sanoo, tätäkin tapaamista on siirretty kaksi kertaa. Me ei olla taidettu koskaan tavata silloin kun sovitaan, jostain syystä tapaamisen täytyy aina siirtyä. Mutta niin kuin Tarzan itse johtopäätteli, me olemme ainakin sitkeitä, sillä lopulta aina nähdään. Se on hyvä ystävyysmittari, kumpikaan ei millään anna periksi, vaikka haasteita on.

Torstaina on salaseuran kevätjuhla, mihin teen somistuksen. Onneksi minulla on avustajana lähes italialainen Armas Assarini, muuten tulisi hätä. Vaikka kovin italialaiseen tyyliin avustajani on auttanut toistaiseksi vain henkisesti, olen silti varma, että itse juhlissa tyyppi toimii täydellä teholla. Minulla on tunti aikaa laittaa sali siihen kuntoon, kun olen sen suunnitellut. Se ei ole mahdollista, mutta koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, aion onnistua tässäkin haasteessa. 

Perjantaina ihana Emma ystävä tulee kylään. Mahdollisesti punaviinin kanssa. Kaikesta mukavasta huolimatta tämä on ehdottomasti viikon kohokohta.

Tunnemylläkkä iski juuri. Apua. Mietin, että jotain tästä nyt puuttuu. Juu, musiikki! Kaivoin kuulokkeet laatikosta ja laitoin kupit korville. Avasin listan, mitä olen rakentanut Salaseuran juhlia varten. Sitä pitää vielä hioa. Hörppäsin kahvia. Yhtäkkiä hymy levisi kasvoilleni ja kyyneleen tulivat silmiin. Italialainen musiikki nappasin mukaansa. Kaikki tämä tässä ja nyt. Minä kirjoittamassa niin kuin ennenkin. Kupit korvilla. Ajatukset jo Italiassa, kesän muistoissa ja samalla tuntemattomassa tulevassa. Kaikki tuntuu olevan juuri niin kuin pitääkin, suunta on niin selvä. Aika mahtavaa.