Sunnuntai.

Jyväskylässä on sellainen miestenvaatekauppa, kuin Urheva. Se on kuuluisa laadusta ja hinnasta. Niitä pelottavia kauppoja mihin harva uskaltaa mennä sisälle, vaikka kauppa on sisustettu hirmu junttiystävällisesti, eikä siellä nyt niiiiin kallista ole. Laatu maksaa missä tahansa. Olen alkanut panostamaan laatuun. Kun ostaa hyvää, niin ei tarvitse ostaa kovin usein. Ja ainakin itselle tulee sellainen arvokas olo, kun hankkii jotain kallista. Sitä (mitä ikinä se sitten onkin) pitää jollain tavoin enemmän arvossa ja siitä huolehtii paremmin. Silloin melkein arvostaa itseäänkin enemmän, mikä on kyllä ihan hullua. Mutta takaisin Urhevaan. Huomasin sattumalta, että heillä on myytävänä reilun kaupan housuja! Vähän siistiä. Laadun lisäksi mukaan saa eettisyyttä ja hyväntekijäfiiliksen. Jos minä olisin housuja etsivä mies, niin menisin heti Urhevaan. Vaan koska minä en ole, niin keskityn toisenlaisiin juttuihin.

Tukevat ystäväni, osa 2.
Saana.
Spontaani ystäväni keksii liukuhihnalta asioita, mitä voisin tehdä ja myydä. Nyt Saana keksi, että minä alan tekemään vöitä ja niitä olen jo muutaman illan sitten vääntänyt. Samoin kuin virkattuja korvakoruja - se oli se edellinen idea. Ihana ihminen!

Eilen oli viisuilta. En voi sille mitään, mutta mun ehdoton suosikki oli Italia. Ei siksi, että se oli Italia, vaan koska se biisi oli vaan hirmu hyvä. Foni ja läskibasso ja kaikkea. Vähän harmitti se lontooksi laulaminen, olisi vain vetänyt kokonaan italiaksi. Mutta silti, tuollaisesta jazzahtavasta renkutuksesta minä pidän. Löytyi uusi heppu soittolistalle, eipä mennyt hukkaan tuokaan ilta.