Päätös.

Viikon lainaus.

"Voi helvetin helvetti. On tämä elämä vaan niin vitun absurdia!"

- Sani -

Aloin huomaamattani pakkaamaan. Tuli sellainen tunne, että olen tehnyt hyvän päätöksen ja nyt se pitää vain toteuttaa. Kaveri kommentoi Facebookiin minulle jotain matkustamiseen liittyvää tyyliin "kotiin pääsee aina takaisin". Se lause kolahti. Jäin miettimään, että mitä ihmettä minä täällä teen? Jyväskylässä ja Suomessa. Ainoat paikat, missä ikinä on tuntunut todella kodilta on Treviso ja Venetsia. Kotiin pääsee aina takaisin... Kiteytyi sellainen oivalluksen tapainen itsestäänselvyys: Minä muutan takaisin Italiaan.

Eilen Sani onnistui jollain tavoin aikatauluttamaan tämän tapahtuman elokuun loppuun. Osittain kai siksi, että voin sitten pitää läksiäisbileet, missä Sani voi pitää peruukkia. Ihan hyvä diili. Minä pääsen pois ja Sani saa näyttävät juhlat. Niinpä aloin jakamaan tavaroita eri kasoihin. Näitä tarvitsen vielä kesällä, nämä otan mukaan, nämä varastoin. Ja kirppishylly täyttyi taas. Tervetuloa ostoksille! Mielettömän upea tunne oli tajuta, että aika vähän on tavaraa jaettavana. Siis aivan mahtavaa! Olen päässyt eroon jo melkein kaikesta. Ja nyt menee sitten loputkin.

Suunniteltiin kerran kaverin kanssa sellaista T-paitaa, missä lukisi teksti: "No vittu mähän oon positiivinen!" Se oli suora lainaus hänen kurssikaverin suusta. Tänään olisin tarvinnut sellaisen paidan. Niin kauan kuin pysyin pyjaman ja näiden kellarin seinien sisällä, meni ihan hyvin. Mutta sitten lähdin ulos. Se oli virhe. Joten: Nyt harmittaa, pliis antakaa rakkautta!