maanantai 9. toukokuuta 2011

Uusi viikko.

Odotin ystävääni viikonlopun. Ensin perjantaipäivän jälkeen jo alkuillasta sovittiin, että siirretään se tapaaminen lauantaille. Sitten lauantaina odotin ja odotin ja odotin. Sunnuntaina sain viestin, mikä kertoi ystäväni olevan kuitenkin elossa. Tiia on aivan älyttömän rakas ystäväni, mutta kaverina välillä vähän kehno. Vaan minkäs teet. No, tietysti vietät naapurikuppilassa yksin kaksi iltaa putkeen. Mikä sekin oli kyllä ihan kivaa. Ja minkä sille voi, jos tulee ongelmia vastaan. Ei varmasti ainakaan auta, että kaveri sitten vielä kitisee blogissaan asiasta. Sori.

Mietin, että mikähän tuossakin on. Ajattelen osaavani olla sellainen, joka ei anna muiden ihmisten vaikuttaa fiilikseen, mutta käytännössä se ei koskaan toimi. Ensin itse olettaa jotain muista ihmisistä ja sitten kun asiat ei menekään niin kuin luulee, sitä pettyy. Pettymys on vain tunne minussa itsessä. Vieläpä tosi veemäinen tunne. Minkä teen itse. Itselleni. Kylläpä kannattaa.

Se, että elää niin kuin itselle parhaaksi katsoo, on täällä Suomessa jostain syystä itsekeskeisyyttä. Ja täällä itsensä rakastaminen on negatiivista. Huono piirre ihmisessä. Ehkä täällä oman itsensä arvostaminen on niin vierasta, että se sotketaan kateuteen ja ylpeyteen. Toisaalta, kyllähän ylpeys onkin synonyymi sille, että osaa arvostaa itseään. Koska onhan se ihan OK, että on ylpeä jostain mitä on saavuttanut, jos on tehnyt paljon töitä sen eteen. Toisin sanoen, oikeus ylpeyteen pitää ansaita. Hmm. Tätä ajatusta pitää hioa vielä lisää.

Mummo meni sairaalaan. Tai siis tulehtui ja joutui sinne. Tyyppi on yli kasikymppinen, että vissiin aika viimeisiä vetelee. Toisaalta, olen sanonut niin jo aika monta vuotta. (En kehtaa laittaa tähän sitä "mikäs pahan tappais" lausetta, vaikka se olisikin tässä yhteydessä aika hauska. Sitkeä mummo.)

Avasin muuten kotikirppiksen taas. Kirjoja, DVD-levyjä, vaatteita ja muuta roskaa. Ja kun sanon roskaa tarkoitan asioita, mitä en ota mukaani, kun muutan Italiaan. (Kuten esimerkiksi tulostin.) Tule hakemaan omasi ja anna mulle matkarahaa! Älyttömän hyvä diili!

2 kommenttia:

  1. Mua usein ärsyttää se, kuinka mua usein ärsyttää se, kun suunnitelmat muuttuu. Vaikka ne olis jotain aika yhdentekeviä ne suunnitelmat.

    Ylpeys on sanana vähän pahanmakuinen ja negatiivissävytteinen, ja on ihan totta ettei hyvällä katsota jos myöntää rakastavansa itseään enemmän kuin esim. parisuhdettaan. Esimerkiksi.

    Toi kotikirppis on hyvä idea! Mä en jaksa roudata mihinkään oikealle kirppikselle tavaroitani, taidan myös tehdä noin sitten kun saan ensin sen parisuhteen ja telkkarin ovesta ulos!

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin tuttua. Alkaa ärsyttää se, että joku ärsyttää. Ihnokierre. Miten sellaisesta oikeasti voi päästä pois? Omat fibat ruokkii sitä lisää. Bah.

    Kotikirppis on hyvä juttu! Kannattaa kokeilla. :) Viime kesän matkakassa kasaantui hyvin pitkälti juurikin noin.

    VastaaPoista