Eilen oltiin Emman kanssa katsomassa Suomen peliä naapurissa, tavoitteena voittaa Suomen pelipaita. Ajattelin, että sellainen on ehdottomasti saatava, että voin sitten Italiassa se päällä katsoa pelejä jatkossa. Ei veikattu oikeaa tulosta, eikä siksi paitaa voitettu, mutta eräs paikalla ollut herra teki niin. Se parhaan iskureplan sanonut Kuppilan Kuningas nauroi vieressä, että hänkin olisi paidan halunnut, niinpä tämä herra antoi paidan Kuninkaalle. Minä sanoin nauraen, että olisin minäkin sen halunnut ja Kuningas heitti paidan minulle! Oijoi sitä riemua... Sain kuin sainkin pelipaidan! Ei ihan perinteisen kaavan mukaan mennyt, mutta ehkä paremman kautta. Niin siistiä!
Tukevat ystäväni, osa 1.
Emma.
Hän vei minut syömään, että minun ei tarvitse ostaa ruokaa, että voin säästää rahaa ja muuttaa Italiaan. Emma ei halua täyttää omia kaappejaan ostamalla minun tavaroita, mutta haluaa tukea minua ja auttaa toteuttamaan haaveitani. Ihana ihminen!
Minä pursua onnea ja onnellisuutta ja mikäs sen mukavampaa. Ei mikään. Tänään opiskelen italiaa, virkkaan vyön ja keksin paikan usealle nyt ympäri asuntoa lojuvalle tavaralle. Dumdidum didum. Ihanaa päivää kaikille! Valoa ja rakkautta! (Nyt meni niiiin hipiksi tää loppu että huh huh...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti