Jussintapainen.

Muistatko kun vinguin, että haluan jo sitä tavallista arkea? Sen sain. Neljä opin päivää töissä kahdeksasta neljään ja muuta ei ole sitten jaksanutkaan enää tehdä. Niin paljon tulee koko ajan uutta muistettavaa, että pää on ihan jumissa. Onneksi juhannuksen kolme päivää oli vapaata. Kokonaan. Tarkoitukseni oli
a) siivota koko kämpän, koska viikkosiivous on siirtynyt niin kauan, että sitä voi jo kutsua kuukausisiivoukseksi.
b) nukkua, sillä ylikierroksilla käyvä pääni ei välttämättä ole levännyt tarpeeksi ja se alkaa jo näkyä sekavana käytöksenä.
c) kirjoittaa, sillä en ole jaksanut/ehtinyt/halunnut edes vilkaista koko tulevaa kirjaani moneen päivään.
d) tehdä kaikki rästiin jääneet hommat, jotka olen luvannut hoitaa tässä heti kohta pian joskus. Lista on pitkä.
Näin sunnuntaina voin sanoa onnistuneeni nukkumisessa. Mutta se on minun vahvuus, vaikkakin näen työhön liittyviä unia koko ajan. Toivottavasti se tasoittuu ajan myötä, että tämä on vain alun hämmennyksen prosessointia. Aivoista kun ei koskaan tiedä. Joka tapauksessa, en tehnyt oikeastaan yhtään mitään koko juhannuksena. Mutta yllätin päästäni eilen jouluajatuksia. Tein ensimmäisiä joulusuunnitelmia. Juhannuksena. Voi minua.