Satunnaisia tapahtumia.

Se olisi sitten uusi uljas viikko. Ainakin se alkoi hyvin ihanan viileällä sateella! Tuli niin raikas ilma kellariin, kun hetkeksi ikkunan avasin. Minä rakastan sadetta, älä kysy miksi. Tänään pitää iltapäivällä kävellä Tourulaan, mutta sekään ei haittaa, koska minulla on maailman hienoin sateenvarjo ja aidot Nokian kumpparit. Se firma teki aikoinaan jotain hyödyllistäkin.

Viikonloppuna oli oikeastaan aika mukavaa. Ei mitään erikoista, mutta olen jo oppinut, että arkiset jutut voi olla niitä parhaita hetkiä elämässä. Lauantaiaamuna kävelin torille, ostin uusia pottuja ja porkkanoita. Tuon vihannespöydän lisäksi torilla oli korimummo, kalavaunu, kukkateltta, vaateteltta ja kaksi pientä kahvilaa. Mikä ihmeen tori tuollainen muka on? Haikeasti muistelin italian mercatoa, sitä missä oli koju kojun perään monen kadun matkalta. Tämä oli vain surullinen näky. Minä haluan kunnon torikulttuurin! Mitenkähän sellaisen saisi tänne järjestettyä? Kesä on niin lyhyt, että ihmisten pitäisi ryhdistäytyä torillisesti. Vaatelikkeet voisivat tulla mukaan, myydä samoja retkuja vähän halvemmalla, niin kuin Italiassa. Ja vaikka vielä joku luomuteltta. Ja jotain krääsää, ihan mitä vain. Sellainen olisi tosi mukavaa. Pitää soittaa kaupungintalolle, jospa ne tietäisivät kuka toritoiminnasta vastaa.

Matkalla musta vaastaantullut lehdenjakaja tervehti minua. En tuntenut kaveri, mutta ilahduin, että myös täällä pikkukylällä tuntematonkin voi tervehtiä ihan vain sen vuoksi, että tulee vastaan. Se tietysti saattoi johtua herran ulkomaalaistaustasta, mutta ainakin suuntaus on oikea.

Muutaman viikon tauon jälkeen olen kirjoittanut Italiakirjaa. Monta päivää. Ja se tuuntuu hyvältä. Aloitin alusta ja lisäilin tekstiä, tämä tauko teki todella hyvää. Nyt koko tarinan kokee vähän eri tavalla ja sitä on helppo muokata. Jotkut jutut nauratti itseäkin, mikä on kai hyvä merkki. Tai sitten se johtui vain siitä, että olin itse paikalla, kun kaikki se tapahtui oikeasti ja muistan tilanteiden hauskuuden.

Käytiin Puolalaisen kanssa yhdellä naapurissa helteisen perjantain kunniaksi. Untokin liittyi seuraamme. Unto tuli käymään myös sunnuntaina, varmaankin vain varmistaakseen kesän viennin. Itse varmistin tuon helluntain taian toimivuuden jo alkuillasta, sillä Ihanainen tuli käymään pitkästä aikaa. Mutta hyvähän se on ottaa varman päälle ja tavata kahta heilaa.

Olen nyt kokeillut niitä pesupähkinöitä. Vähän on kyllä vieläkin vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä se, että nämä oudot kuivuneet pähkinänkuoret muka saisivat pyykkini puhtaaksi, mutta niin se vaan on. Ihanien tuoksujen ystävänä minua vähän ehkä haittaa, että pyykkeihin ei jää minkäänlaista tuoksua. Ei mitään. Vaikka ovatkin silti puhtaita. Ja pehmeitä. Tiedän ihan hyvin, että se "tuoksuu puhtaalle" on vain pesuainefirman mainoslause, mikä sai ihmiset uskomaan, että kemikaalien haju on yhtä kuin puhtaus. Mutta silti jostain syystä toivoisin, että vaatteisiin jäisi edes jonkinlainen nenällä havaittava muutos. Vielä pitää pestä muutama koneellinen, ennen kuin vakuutun täysin. Ja sitten hankin jotain ekohajustetta, ohjeen mukaan niin voi tehdä.

Olen myös vähän kerrassaan siirtynyt luomuruokaan. En vielä kokonaan, mutta kuitenkin. Pikkuhiljaa. Rantapallomaha ei ollut kiva, joten kokeilin miltä tuo puhdas ruoka tuntuu. Ihan hyvältä toistaiseksi. Pois on jäämässä kokonaan olut, pasta ja leipä. Pelkästään niiden avulla myös se rantapallo.

Että tällaisia mietteitä tänään. Voi hyvin! Ja nauti sateesta!