Vietin eilen koko päivän sängyssä. Aamun tein käännöstä, sitten katsoin ensimmäisen tuotannon Sinkkuelämää, kirjoitin, söin ja vain köllöttelin. En muista milloin olisin viettänyt kokonaisen päivän sängyssä yksin, siis ilman että olen kipeä. Nyt vain tuntui siltä. Ja se oli kyllä hienoa. Taidan toimia tänään saman kaavan mukaan. Tämä olkoon päivän teemabiisi.
Eilen illalla Serkku houkutteli pahoille teille ja niinpä könysin sitten kuitenkin suihkun kautta liikenteeseen. Sotilaani ilmestyi myös paikalle selkeästä kehoituksestani. Yöllä söin elämäni ensimmäisen kanakorin. Ja viimeisen. (En silti syönyt niitä kuin yhden.) Se oli hyvää. Mutta samalla niin ällöttävää ja pahaa oloa aiheuttavaa. Yksi sellainen riittää oikein hyvin. Ihan selvästi yritin juoda jonkun pois elämästäni. En onnistunut. Sen lisäksi sekoilin taas viikonpäivissä. Eilen baariin lähtiessä toivotin ystävilleni hyvää perjantaita. Miten nuo nimet on minulle niin vaikeita?
Ystäväni lopetti tupakanpolton herätessään eräänä päivänä vain huomatakseen, että peilikuva alkaa muistuttaa pelottavasti Mervi Taposta. Se tulevaisuudenkuva säikäytti niin paljon, että jopa kolmentoista vuoden tupakointi jäi siihen. Koin samankaltaisia tuntemuksia tänään. En polta, mutta peilikuva vilautti vivahteen Johanna Tukiaista. Vaikka minulla ei olekaan tekotukkaa, -ripsiä, -kynsiä tai muutenkaan myöhemmin lisättyjä osia kehossani, ja tyylikin on luojankiitos hyvin toisenlainen, jotain kammottavaa peilistä silti tuijotti takaisin. Ajattelin, että voisin ottaa Horstista mallia ja jättää alkoholin käytön. Jos vain putsaisi väärät ihmiset ja huonot tavat pois elämästä kokonaan. Miltä kuulostaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti