Tämä kesä on vähän rokottanut blogin lukijoita, tai sitten minun jutut ovat vain käyneet huonommiksi. (Ei voi olla mahdollista.) Pari kuukautta sitten kuukausikävijämäärä oli noin tuhat, tänään lukema oli 666. Myös painoni oli viime viikolla 66,6 kg kun se piti uuden työn johdosta terveyslappuihin kertoa. (Meninkö minä just nyt paljastamaan massani painon julkisesti?! Oho.) Oikeasti en juurikaan seuraile tilastoja tai mittoja. Minua ei nuo numerot kiinnosta, onhan tästä ollut puhetta. Mutta tuo kutosrivi herättää aina huomiota. Ja onhan se kiva jos täällä ihmiset käyvät. On minulla joskus asiaakin. Olisi myös kiva pienentyä, ainakin mahan kohdalta. Mutta se niistä numeroista.
Oletko koskaan huomannut, että jo pelkästään jonkin päätöksen tekeminen helpottaa huomattavasti ja vaikuttaa kaikkeen? Minä olen vaaka ja siksi päättäminen on erityisen vaikeaa. Myös veljeni on vaaka. Äiti parka sai kuunnella meitä, kun ensin veli päättää ja muuttaa mieltään ja päättää ja muuttaa mieltään ja päättää taas noin seitsemän kertaa ennen kuin jotain tapahtuu ja silloinkin epäilyksen kanssa. Minä taas mietin ja veivaan ja mietin ja veivaan, enkä millään meinaa saada edes ensimmäistä päätöstä tehtyä. Vai oliko se toisin päin? Veli veivaa ja minä muuta mieltä? Se nyt on oikeastaan sivuseikka. Pointti on nyt se, että kun päätöksen saa tehtyä, se muuttaa kaiken.
Minä päätin muuttaa Italiaan ja asiat alkoivat mennä siihen suuntaan. Kaikki jotenkin johti samaan päämäärään, jonka olin asettanut. Sitten (minusta johtumattomista syistä) jouduin perumaan tämän muuton. Mutta päätin samalla, että pysyn täällä nyt muutaman vuoden. Muutin asennetta siihen, että hei - nyt minä muuten viihdyn täällä kolme vuotta, nämä seuraavat vuodet ovat elämäni parhaat! Tässä auttoi taas keskustelu Sanin kanssa. Sanilla on viisaita ajatuksia, joita minä sitten apinoin. Ja sitten melkein yllättäen asiat alkoivatkin mennä siihen haluttuun suuntaa. Aloin viihtyä Suomessa, tässä tuppukylässä ja näissä kortteleissa. Asiat eivät enää tunnu niin ahdistavilta, tällä kaikella on merkitys. Olen päättänyt olla täällä, enää ei tarvitse miettiä asiaa. Nyt vain olen ja elän. Ainakin sen seuraavat kolme vuotta. Minulla on päämäärä ja tavoitteita. Oikea suunta. Aika mahtavaa.
Olen muuten taas sinkku. Hirmu vapaata riistaa. Järjestäkääs nyt mulle jotkut mukavat sokkotreffit.
<3
VastaaPoista