Taidan olla vähän outo.

Eilinen päivä oli kertakaikkiaan kummallinen. Aamulenkki keskeytyi jo alkumetreillä, kun Unto huuteli parvekkeelta, missä oli kahvilla. Toisen kerran kirous toimi taas ja siitä johtuen lenkki ei sujunut yhtään. (Jostain syystä toinen kerta mitä tahansa on aina huonompi, kuin ensimmäinen tai kolmas.) Tai sitten syynä oli klo 06:06 soinut puhelin. Itseaiheutettua, se oli herätys.

Lenkin jälkeisen kahviepisodin jo tiedätkin, mutta se sähläys jatkui samaan tapaan iltaan asti. Minä puuhailen aina ihan yli. Jotenkin en taaskaan osannut lopettaa ennen kuin tavarat alkoivat putoilla käsistä ja tajusin että kappas, onkin jo yö. Tämä valoisuus hämää. Joka tapauksessa, Kotikellarini näyttää nyt aivan toisenlaiselta. Omaisuuteni täyttää nyt noin 2/3 tilasta. Tyhjyys odottaa sohvaa ja muuta tavaraa, mitkä ovat tulossa tässä lähiaikoina. Sillä aikaa on tilaa tanssia ja jumpata, jos siis sellaista haluaisi tehdä. Tarvitsen enää jonkun miehisen henkilön tänne auttamaan minua muutamassa poraushommassa ja sitten pitää hankki verhokiskoja ja tankoja ja liisteriä, eli kyyti. Vapaaehtoisia?

Joka tapauksessa, eilinen päivä oli erittäin puuhakas ja itsekin olin valtavan tehokas. Mutta yksi juttu oli kyllä jo melkein liikaa. Minä chattailin netissä Ikean kanssa. Sen kaupan. Miten yksinkertainen ja upea idea! Hitto, olisinpa minä keksinyt tuon. Minulla oli huonekalullinen ongelma ja Linda kertoi oikeat vastaukset. Mieletöntä. Minäkin haluan chattailla työkseni. Koodaisiko joku nörtti minulle sellaisen ilonasi chattiruudun, mihin voisin mennä aina sovittuun aikaan juttelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Se olisi niin mahtavaa. Sitten kun minä olen hirmu kuuluisa kirjailija (ja monta muuta asiaa) niin eikö olisi siistiä, kun voisit sanoa kavereille, että hei! Mä oon muuten chattailly tuon ilonan kanssa jo kauan ennen kuin siitä tuli noin taitava. (Voit myös laittaa taitavan tilalle jonkun toisen hyvin mairittelevan termin.) Kuka haluaisi maksaa siitä palkkaa? Voin aloittaa heti.

Nyt kun superbonuksena vielä kerron, että kuuntelen nykyään country-musiikkia, niin voit ihan luvan kanssa pitää minua kummallisena. Hävettää myöntää, mutta totta se on. Fanitin Scotty McCreeryä ihan alusta asti. Supermahtava ääni ja ne aivan ihanat korvat... Nam!! Plus se tosiasia, että Scotty on Söpöliinin kaksoisolento. Käsittämätön yhdennäköisyys. Jos Söpiksellä olis sellaiset korvat, niin olisin jo syönyt sen vuosia sitten. Tietysti meidän kaikkien onni, että niin ei ole.

En tiedä vielä mitä tämä päivä pitää sisällään, on hyvin aamu. Ajattelin taas kirjoittaa vähän ja olla menemättä aamulenkille. Olin niin väsynyt illalla, että päätin antaa armoa ja nukkua univelat pois. Tai edes väsymyksen. Olin kaukaa viisas ja tiskasin aamukahvimukin jo illalla valmiiksi, joten päivä on lähtenyt käyntiin ilman kummempia kommelluksia. Toivottavasti sinunkin.