Sydän.

Toinen kuumeisena sängyssä pyöritty, kokonaan uneton yö takana. Nyt tämä alkaa jo tympiä. Vaikka ei nukuta, niin silti väsyttää kyllä. Mietin miten ikinä selviän huomisesta työpäivästä. Kaveri totesi eilen, että "Sinun vuosi ei ole alkanut kovin vahvasti." Enpä voi väittää vastaan. Mutta voin taas todeta saman kuin vuosi sitten: on ihan hyvä asia, että se kaikki kakka tulee kerralla näin alkuvuodesta, niin sitten koko loppu vuosi on pelkkää auringonpaistetta.

Kipeänä tulee aina pohdittua asioita enemmän, kun ei voi oikein tehdä muutakaan. Sitä pysähtyy ja tarttuu ajatuksiinsa. Miettii asioiden yksityiskohtia. Minä ainakin. Tiedätkö sen kauhean äänen, kun jää jalkojen alla yllättäen alkaakin pettää? Sellainen viaton, kaiken paljastava rasahdus. Ei voi liikkua, ei sanoa sanaakaan, eikä melkein edes hengittää. Jähmettyy ja toivoo, että jää kantaisi vielä hetken.

Melkein yhtä jäätävä tunne on se kun ihminen, jota olet odottanut takaisin lähellesi kuukauden, sanoo sivulauseessa kuin ohimennen, ettei tunne samoin. Ei ainakaan sinua kohtaan. Sain kuulla jotain sen suuntaista reilu viikko sitten. Ja koko keho tunsi kenkien alla rikkoutuvan jään. Tämä on se syy miksi olen ollut vähän maassa.

Minä tein sellaisen typerän teon, että päätin lähteä aidosti mukaan tunteeseen. Minulle on sanottu, etten päästä ihmisiä lähelleni, ja että minun kanssa on vaikea olla, koska olen kuin liukas limainen kala. Juuri kun olet saamassa otteen, se luikahtaa käsistäsi pois. Sellainen ei ole hyvä asia, varsinkaan ihmissuhteissa. Joten minä päätin, että nyt toimin toisella tavalla. Heittäydyn täysillä mukaan, tuli mitä tuli. Siinä vaiheessa en tietenkään voinut kuvitellut, että tulisi jotain tällaista. Se heittäytyminen tuntui hyvältä idealta, koska sen piti tehdä asioista parempia.

"Oletko sinä laihtunut?" kysyi mekkokauppias eilen ensimmäisenä, kun vedin valitun juhla-asun päälleni. Sydänsuru on pienentänyt minua myös fyysisesti. Kuukausi sitten valitsemani mekko oli nyt liian suuri. Fuck. No, sitä pienennetään. Uusi sovitus sitten ensi viikolla. Kiitos vain jenkkifutiksenpelaajalle tästä laihtumisesta. Joka tapauksessa tehtävä/hankitalistani on enää pientä vailla positiivisen puolella.

kiharat
juhlamekko
mekkoon sopivat kengät
mekkoon sopivat alusvaatteet
käsilaukku
kynnet
majoitus Helsingissä
matka Helsinkiin
Väitöstilaisuudesta selviäminen mekossa ja korkokengissä

Ainakin minulla on nyt muuta mietittävää. Ja muuta miettiessä ajattelin koteloitua. Olen suunnitellut sitä jo muutaman päivän. Viime kerralla siitä seurasi pelkästään positiivisia asioita. Ja positiiviset asiat ovat nyt juuri sitä, mitä tarvitsen. Joten katson taas luottavaisesti tulevaisuuteen. Töissä on käytävä ja niissä juhlissa, mutta muuten minulla ei ole menoa. Ei ennen sitä Ranskan matkaa ensi kuussa. Ehkä tämä on sellainen semikoteloituminen. Lepään vain ja teen aloitetut asiat valmiiksi. Ja katson sitten tilannetta uudestaan matkan jälkeen. Uusin kirjailijan silmin.