Olin taas näppärä töissä. Yhdistelin sanoja ja sen sellaista. Tuo aikaisempi blogipäivitys tuli suustani ääneen sanottuna ulos muodossa "pikkukisu ja pallit" (eli pahat kollit). Sitten laitoin autolle lisätietoihin pyynnön "aja alasti". Asiakas tosin pyysi vain ajamaan alas asti. Jyväskylän lähettyvillä on ilmeisesti nykyään paikka nimeltä Lievestuire. Yksi asiakas puolestaan tilasi autoa viidelle hengelle, ja kun tilauksen vielä kertasin, sanoin: "Ja se oli viisi autoa". Lievästi hämmentynyttä asiakasta nauratti. Itsekin repesin siinä vaiheessa. Puhelun päätteeksi asiakas vielä muistutti sanoen: "Ja se oli siis YKSI auto." Juu, juuri näin. Selvästi sitä voi olla joko nopea tai osaava.
Mutta tuo armoton työrupeama on nyt päättynyt. Raskas iltavuoroputki loppui pariin erikoispitkään viikonlopun yövuoroon. Tämän lisäksi se -33 astetta pakkasta sai hymyn hyytymään, mutta sitten pelastava työkaveri huomasi, että Suosikkikuskini onkin töissä. Joten sain autokyydin kotiin ja Suosikkikuskistani tuli ainakin toistaiseksi myös minun suosikki-ihminen.
Minulla on ihania ystäviä. Joku heistä oli minusta huolissaan. Ja siksi minun pitää nyt muistuttaa, että tämä on blogi. Aivojumppaa ja sormijumppaa kirjan kirjoitusta varten. Päässä pyörivien asioiden jäsentelyä ja sanoilla leikkimistä. Ei siis välttämättä ihan koko totuus. Sellaistahan ei yksi ihminen voisi edes kertoa. Ja koska minä elän tunteella, niin kirjoitus on myös tunnepitoista, niin hyvässä kuin huonossa. Sitä ei kannata ottaa kovin vakavasti. Niin kuin ei mitään muutakaan tässä elämässä. Minusta on mukava jakaa oivalluksia ja iloja ja surujakin, koska arvelen ja toivon, että joku saattaa ihan oikeasti saada niistä jotain. Tietysti välillä saattaa korvia punottaa lukiessakin, mutta mitä siitä? Jos kaiken sen lisäksi, mitä itse tästä kirjoittamisesta saan itselleni, saan vielä Sinutkin ajattelemaan tai tuntemaan, niin se on pelkkää bonusta! Kirsikka leivoksen päällä. Ja minä rakastan kirsikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti