Toiveita.

Muutama viikko sitten sydänsuruissani kirjoitin Universumiboxiin pyynnön, että haluan kunnollisen ja hyvän poikaystävän. Kirjoitin myös haluavani valon uuteen upeaan lamppuuni. Sitten pyysin hyvän reissun Helsingissä ja uusia upeita ihmisiä elämääni. Tänään poistin kolme lappua, sillä nuo kaikki toiveet jo toteutuivat. Aika mieletön keksintö tuollainen Universumiboxi.

Haluaisin kiivetä jollekin suurelle kalliolle ja ihan vain huutaa tyhjyyteen. Nauttia ihanasta kesäpäivästä ja siitä, että minä olen nyt niin käsittämättömän onnellinen. En ole ihastunut. En ole rakastunut. Olen kokonainen. Tuo tunne todellakin on aivan uusi minulle. Se koko elämän mittainen etsintä on nyt päättynyt. Lopun ajan voi sitten vain nauttia, tuo upea mies rinnalla. Erikoista.

Karkauspäivän kunniaksi minä kosin. Ihan oikeasti. En saanut hamekangasta. Eikä se haittaa ollenkaan. Maailman nopeinta, mutta samalla myös maailman oikeinta. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni en välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Godinin sanoja lainatakseni:

Shun the non-believers. They won't be easily convinced, but they can be ignored.

Juuri näin.