torstai 16. helmikuuta 2012

Shoppailua.

Minä en erityisemmin pidä kaupungilla ostoksilla ravaamisesta. Olen usein sanonut, että inhoa shoppailua. Liikaa ihmisiä joka paikassa, eikä ikinä löydy mitään. Mutta vika olikin siinä, että shoppailu on taitolaji. Ja koska minulta puuttuu se taito, piti saada apua. Niinpä hankin itselleni stailistin. Jokaisella itseään kunnioittavalla kirjailijalla pitää olla oma stailisti. Eli olen selkeästi matkalla itseään kunnioittavaksi kirjailijaksi. Ensin pikakierroksella kävimme katsomassa vaatteet, jotka minun pitää myöhemmin tulla sovittamaan. Totesin, että kaupungissani on aika monta sellaista vaatekauppaa, jossa en ole koskaan käynyt. Ostin heti yhden neuleen sovittamatta, koska Benetton on luottokauppa. Ei voi mennä vikaan.

Tuo ensimmäinen kierros tapahtui toissapäivänä. Tänään kävin sovituskierroksella. Testattavana oli lähinnä kauluspaitoja, joten aamulla odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kunhan nyt käyn testaamassa, koska lupasin. Minä pidän mukavista vaatteista, ja kauluspaita ei voi olla mukava.

Se ensimmäinen istui täydellisesti. Ja tuntui kivalta. Ja oli kokoa pienempi, kuin ne vaatteet, joita yleensä käytän. Toinen oli ihan ok, mutta koko jäi vähän epäselväksi. Sovittiin myyjän kanssa, että voin sen palauttaa, jos Stailisti ei hyväksy. Takki oli upea, mutta en uskaltanut ostaa sitä omin päin, koska se on nahkatakki. Kolmas paita oli myös mahtava. Mallinuken päältä löytyi sopiva koko. Se yksi paita, jota itse ajattelin, näytti päälläni teltalta, ihan niin kuin Stailisti tiesi.
Kolmen uuden paidan kanssa menin hänen luokseen näytille ja yhdessä palasimme palauttamaan sitä paitaa, joka ei saanut hyväksyntää. Otin numeroa isomman. Ja sen takin. En voi käsittää miten tuo tyyppi pystyi rekkiä vilkaisemalla löytämään minulle täydellisesti sopivat vaatteet. Sillä ensimmäisellä kierroksella meni noin puoli tuntia. Stailisti tuumasi, että "Ihanaa kun voi shoppailla, eikä tarvitse maksaa mitään!" johon minä vastasin, että "Ihanaa kun voi shoppailla, eikä tarvitse etsiä mitään!" En enää ikinä osta yhtään vaatetta ilman, että Stailistini on mukana. Ja ihan vain tiedoksi, jos jäi epäselväksi: Minä palvon tuota miestä.

Siinä shoppailun lomassa israelilainen poika halusi hoitaa minun käsiäni. Koska tämä tapahtui puoli tuntia ennen kuin olin menossa elämäni ensimmäiseen kynsihoitoon, juttelimme mukavia ja minulle kiillotettiin vain yksi kynsi. Ellen olisi jo tuhlannut noin 400 euroa aamupäivällä, olisin ostanut ne ihmeaineet, sen verran pehmoiseksi minun kädet tulivat. Mutta käyn hakemassa purnukat sitten ensi viikolla, osittain myös sen takia, että minulle luvattiin puhelinnumero. Minähän olen menossa Israeliin, joten kaikki kontaktit ovat plussaa.

Shoppailupäivän saldo:
musta iltapuku
musta joustava kauluspaita
oranssiruudullinen ryppyinen kauluspaita
valkokauluksinen vaaleansiniraitainen kauluspaita
musta lyhyt nahkatakki
uudet (omat) kynnet
matkalippu

Ja nyt sitten lempipuuhailen pakkaamalla loppuillan.
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti