H-hetken jälkeen.

Aikamoinen ilta. Minulla ei ollut onnea, mutta haluan onnitella Saulia! Itse äänestin Pekkaa, mutta olen ihan tyytyväinen. Uskon, että Sauli kyllä hoitaa hommansa hyvin, ja ottaa huomioon sen huomioitavan seikan, jonka Pekan kannattajat näyttivät. Ihmiset haluavat muutosta. Suomi voitti ja sehän on pääasia. Mutta mietin kyllä sitä, että miten nuo toimittajat voivat joka vuosi olla niin töykeitä idiootteja? Tämä on taas sitä, miksi hävettää olla suomalainen. Vaikka samanlaisia urpoja on kyllä varmasti joka maassa. Joka tapauksessa, ihan Saulin voiton kunniaksi pesin vessan.

Illalla olin jo vajoamassa synkkyyteen, mutta ihana Aatu pelasti taas neidon pulasta. Todellinen ritarini! Hän soitti ja ponnekkaan voimakkaasti teki selväksi asiansa:
"Nyt lakkaat suremasta, laitat vaatetta päälle, tulet hakemaan avaimet tästä minulta töistä, ja menet minun luokse peliä katsomaan. Siellä on jääkaappi täynnä olutta."
Olisi ollut suorastaan typerää väittää vastaan. Joten niinpä minä lampsin Rautpohjan pääportille, otin avaimet ja jatkoin matkaa Aatun erikoiseen kotiin. Sitten tyytyväisenä join kolme olutta ja katsoin suuresti odotetun Super Bowlin. Ei voi valittaa, paitsi siitä, että NEP ei voittanut. Vaikka sekään ei kyllä harmittanut kovin paljon.

Ensi vuonna katson matsin kotona. Päätin siis ostaa kunnon telkun ja muutaman maksullisen kanavan. Tajusin nimittäin, että jenkkifutis on se mun juttu. Tai yksi niistä. Tuo laji on niin huikea, että sen vuoksi kannattaa jo vähän maksaakin.