Vastoinkäymisiä.

Sen lisäksi, että kaikki isot kuviot elämässäni ovat menneet vähän persiilleen, se sama suuntaus on tullut mukaan myös pienissä jutuissa. Ja usein ne pienet jutut ovat paljon merkittävämpiä. Ompelukone hajosi, joten Afrikka-hame on edelleen kesken. Töissä systeemit muuttuivat yllättävästi. Hyvä ilmapiiri on poissa. Mälli vaihtoi hanamerkkiä. Jääsankku on poissa. Grooveshark meni maksulliseksi. Ilmainen musiikki on poissa. En ymmärrä tätä. Aivan kuin koko maailmankaikkeus olisi minua vastaan. Jopa tuo uusi tyhmä lamppu on sellainen, johon käy vain ne IKEAn omat tyhmät valot. (Joita en tietenkään ostanut, koska en mitenkään voinut ymmärtää, että ruotsalaiset voisivat olla noin veemäisiä.)

Jos siihen Salaisuuteen on uskominen, tämä kaikki on minun omaa syytä. En yhtään ihmettele, sillä tammikuu oli aika rankka. Aivan taatustu universumi kuuli sen kaiken manauksen, ja luuli minun haluavan lisää hankaluuksia. Ei hyvä. Niinpä päätin muuttaa kelkan suunnan. Ja olen ollut täysin tyyni. Yllätin jopa itseni, sillä yksikään noista vastoinkäymisistä ei saanut minua maihin. Ajattelin, että ehkä ne olivat vain merkkejä minulle, opasteita uuteen suuntaan.

Ompelukoneen hajoaminen sai minut ottamaan yhteyttä äitiin. Tapaamme tänään pikaisesti ja saan hänen onpelukoneensa lainaan. Ja koruja juhliin. Ja pienen kameran matkalle. Samalla saan annettua hänen syntymäpäivälahjan, joka on odotellut jo tovin. Nuo kaikki ovat hyviä asioita.
Työpaikan muutos muistutti minua siitä, että tämä tosiaankin on vain väliaikainen työpaikka. Jotain, mitä teen kirjoittamisen ohella. Minun ei tarvitse ottaa sitä kaikkea niin henkilökohtaisesti. Minun ei tarvitse stressata työasioista vapaalla. Teen vain oman osani ja otan palkan vastaan. Ja keskityn kirjoittamiseen.
Edes Sankun puuttuminen ei haittaa, sillä ei minun tarvitse baarissa käydä. Koteloidun keskenäni tänne kellariin ja nautin muista jutuista. Ja saan paljon aikaan. Ja voin aina kylmettää kaupan Sankkua pakkasessa.
Musiikin puuttuminen on vähän enemmän ongelmallista, koska se on ollut oleellinen osa tätä kirjoittamista. Mutta toisaalta, minä olen aina hälinässä. Ehkä tämä oli hyvä merkki siitä, että pitäis olla välillä hiljaa. Ilman taustamölyä. Silloin joutuu vähän kuin vahingossa kuuntelemaan omia ajatuksiaan. Ne ovat lähes aina viisaita, mutta jätän ne usein huomioimatta, koska olen liian väsynyt ajattelemaan. Hiljaisuus on hyvä asia.

Nyt kun olen pystynyt kääntämään kaikki vastoinkäymiset voitoiksi, olen taas ihan hyvällä mielellä ja rauhallinen. Arvaan, että myös seuraavan kuukauden ajan elämäni tapahtumat tulevat olemaan rauhallisia. Ja minä hyvällä mielellä. Sitten alan taas iloita asioita. Ja sitä seuraavat elämäni käänteet ovat hyvin iloisia. Erittäin hyvä suuntaus.

Tänään minä haluan rauhallisen iltavuoron.