Muistilappu.

Minulla on sellainen jännä tapa kirjoittaa itselleni muistilappuja. Siinä ei sinänsä ole mitään jännää, aika monet tekevät niin. Mutta aika monet myös sitten lukevat niitä lappujaan ja muistavat asioita, joista lappu on muistuttamassa. Minä sen sijaan vain unohtelen muistilappujani erinäisiin paikkoihin ja sitten niitä löytyy aivan omituisilla hetkillä. Varsinkin kirjoja lukiessa kirjoitan hyviä lauseita muistiin, jos niistä vaikka tulisi ajatuksia, ja sitä kautta aiheita esimerkiksi blogiin. Ei tarvitse tehdä tikusta asiaa, kun on asiallisia paperilappuja. Vaikka se on sitten vähän kuin lukisi pirun raamattua, en ikinä yhtään muista mistä yhteydestä mikäkin lause on tullut. Tosin se ei tietenkään haittaa, tärkeintähän on se syntynyt ajatus. Tänään jotain paperipinkkaa siirtäessäni sieltä jostain välistä lattialle tipahti lappu, jossa sanottiin:

Ihminen ei pääse syvällisesti kokemaan elämänsä tarkoitusta, jos hän ei ole valmis luopumaan tarpeettomista elämänalueistaan.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mihin tuo liittyy, tai minkä kirjan muistiinpano sieltä jalkoihini lennähti. Mutta olen varma, että sen oli tarkoitus osua silmiini juuri nyt. Olen nyt liian monta kertaa valittanut työstäni. Siis en vain täällä blogissa, vaan myös työpaikalla ja kavereille. Meillä on kauhea kiire koko ajan, eikä asialle oikein ole pystytty tekemään mitään lukuisista pyynnöistä huolimatta. Se on asia, johon minä ihan selvästi en voi vaikuttaa. Joten voin vain yrittää estää sen vaikuttamasta minuun.

Jenkkifutiksenpelaaja sanoi minulle, että "Älä ole niin dramaattinen." Höh. Olenpas! Koska minä olen. Elän tunteella ja voimakkaasti, ja se on parasta minussa. Haalea ja vaisu on pahinta mitä tiedän. (Okei, pakkanen ja kirkas talvi on pahinta, mutta ei nyt puututa siihen.) Minun on siis vain opittava kanavoimaan se dramaattisuus johonkin hyödylliseen ja positiiviseen. Sillä energiamäärällä tekee kyllä ihmeitä. Ja koska tuo työ nyt on mitä on, minun pitää vain oppia jättämään se kaikki omaan arvoonsa. Sillä tämä ressi ei todellakaan ole sitä minulle tarpeellista elämänaluetta.

Voisin soittaa Hyönteiseen ja tilata sairaslomaa. Monet tekevät niin. Minä mieluummin teen toisin. Päätin, etten ressaa enää tuosta työstä. Joka kerta kun minulle vittuillaan, tai muusta syystä pahoitan mieleni, menen hakemaan kinuskikuulan kaapistani. Niitä on siellä jemmassa. Kinuskikuulat auttavat mihin tahansa vaivaa. Liimaan stressitarran siihen kohtaa näyttöä, missä näkyy jonottavien määrä. Minä en anna sellaisten asioiden enää painaa mieltä.

Nyt kun mietin, niin oikeastaan minun elämässäni ei ole mitään muuta sellaista, mikä estää minua kokemasta syvällisesti elämäni tarkoitusta. Kaikki muu on hyvin. Vaikka minua v***ttaa tämä Suomen ilmasto, niin se ei silti saa minua raivon partaalle. Ja voin aina muuttaa lämpöiseen. Minulla on upeita ystäviä ja sellaisia ominaisuuksia, joilla pääsee tosi pitkälle. Elämäni on hirmu hienoa. Ja tästä yhdestä tarpeettomasta asiastakin olen ihan valmis luopumaan.

Olinpa kirjoittanut hyvän lauseen muistiin.