Hämmennys.

Minulla on ollut elämäni hämmentävin viikko. Olen yrittänyt jäsennellä asioita, mutta se on vaikeaa. Aivan liikaa ylikuormitusta aivoille. Helsingin reissu oli aivan mahtava. Väitöstilaisuus, juhlat, uudet ihmiset, pikkusikso, hotelli, junamatka ja uusi tuttavuus. Paljon asioita käsiteltävänä. En ehtinyt vielä edes aloittaa sitä, kun tapahtui jotain ihan muuta mullistavaa.

Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että näin voi käydä, minä en olisi ikipäivänä uskonut. En olisi uskonut tätä vielä edes viikko sitten. Tai toissapäivänä. "Juu juu, niin siinä käy. Sinä tapaat hirmu mukavan pojan, joka pyytää kahville, koska on viimeistä päivää täällä töissä, ja on juuri lähdössä junalla Helsinkiin. Teillä on niin hauskaa, että hän siirtää lähtöä seuraavaan junaan, ja lopulta soittaa pomolleen, ettei tule ollenkaan, vaan jää sinun luoksesi asumaan. Ja että tuo hörökorvainen poika on sinua nuorempi ja pelaa jenkkifutista. Ja että hän on oikea israelilaissotilas." Ainakaan minä en olisi ikipäivänä voinut uskoa mitään tuollaista. Mutta niin siinä kuitenkin kävi.

Selvästi tarvitsen vielä muutaman päivän asioiden jäsentelyyn.