Selviytymisohje.

Olen ollut aika surullinen tässä vähän aikaa. Viikon. Sain pettyä ja se jos mikä tympii. Ja kun lähden tunteella mukaan kaikkeen, niin myös pettymys sitten tuntuu. Sydän särkyi. Joten nyt pitää pysähtyä ja toipua.

Tukeva ystäväni Emma laittoi minulle linkin, jonka avulla voin seurata toipumistani. Se oli vitsi, sillä enhän minä oikeasti ole mitään menettänyt. Mikään todellinen katastrofi ei ole elämääni iskenyt, tämä on pieni takaisku vain. Lista on tehty niihin todellisiin kriisitilanteisiin liittyen, mutta tulkitsen ne nyt oman navan mukaisesti, koska minä nyt vain olen niin dramaattinen. (Aion käyttää tuota tekosyytä tästä eteenpäin aina. Aivan loistava.)

Ensin kielletään kaikki ja eristäydytään. En minäkään sitä uskonut. Olin varma, että käsitin väärin, vaikka henki ei kulkenut. Sen täytyi olla vitsi. Ei ollut. No, ainakaan en halua puhua asiasta. Pää pensaaseen piiloon. Tämä on ihan normaali defenssi, että kestetään se ensimmäisen shokki.

Sitten tullaan vihaiseksi. V***ttaa aivan helvetisti ja se vihaisuus kohdistuu yleensä vääriin ihmisiin. Ja sitten siitä hyvästä tulee vihaiseksi itselleen. Tulee omasta huonosta käytöksestä tai typeristä ajatuksista johtuva huono omatunto, mikä aiheuttaa lisää vihaisuutta. Tähän auttaa vain aika.

Seuraavaksi aletaan tehdä diilejä. Jotain myönnytyksiä ja lupauksia, että saisi vielä vähän siirrettyä tapahtunutta. Että jos jotenkin asiat saisi vielä paikattua. Tässä vaiheessa minä yleensä lupaan parantaa tapani. Muuttua paremmaksi ihmiseksi. Kaikkea sitä sellaista soopaa.

Sitten tulee masis. Surun taakka on aika painava. Masennus on myös defenssi, joka auttaa meitä toipumaan. Se on hyvä asia, joten sitä ei kannata pelätä. Ja ihmisten pitää antaa olla masentuneita ihan rauhassa. Se loppuu kun hetki on oikea, asioiden käsittelyyn tarvitaan aikaa.

Lopulta sitä vain hyväksyy asiat. Nyt kävi näin. Ei menneet taaskaan tasan nuo nallekarkit, mutta minkäs teet. Asialle ei voi mitään. Vaikka tämä juttu meni pieleen, niin seuraava voi onnistua oikein hyvin. Positiivisuus varmaankin auttaa.

Luulen, että olen nyt tuossa masisvaiheessa. Aikaisemmin sydän pomppasi kurkkuun joka kerta, kun sain viestin puhelimeeni. Vihaisuus siirtyi ja olin aika lailla valmis mihin tahansa diiliin, että saisin edes yhden hetken sitä mennyttä hyvää oloa takaisin. (Idiootti.) Mutta nyt olen luovuttanut sen osalta. Tympii, mutta minua lohduttaa, että tämä on jo neljäs vaihe noista viidestä. Kohta paha mieli menee pois.

Tämä ei kyllä ole ollenkaan ohje. Ihan vain lista. Mutta nyt en jaksa yrittää miettiä parempaa otsikkoa. Sori.