Joku viisas sanoi kerran, että elämässä olevat ongelmat eivät ole huono asia. Kaikilla on ongelmia ja niitä tulee aina lisää, mutta se on hyvä asia, sillä ongelmat saavat meidät toimimaan. Mutta jos ongelmasi on sama kuin vuosi sitten, niin se on huono asia.
Minulla on sellainen viiden vuoden päiväkirja, johon koitan kirjata kaikki elämäni kohokohdat. Toissayönä ahdistuksissani uhosin tekeväni suuren muutoksen, ja että lopetan ahdistuneisuuden ja murjotuksen, ja että nyt vain painan täysillä oikeaan suuntaan ja teen elämästäni hyvän, ja toteutan kaikki haaveeni. Päätin kirjata sen myös tuohon päiväkirjaan. Luin samalla sivulla olevan edellisvuoden kirjoituksen ja repesin nauramaan. Riitti, että tälle vuodelle kirjoitti: "Sama."
Hei nyt oikeesti. Samana päivänä täysin sama uhoaminen. Eli nyt voi sanoa asioiden olevan huonosti. Tammikuu on ihan selvästi kompastuskiveni. Talvi on kirous minulle selkeästi ihan joka vuosi. Joten nyt on vain yksi asia tehtävissä. Kirjoitan Italia-kirjani loppuun ja matkustan joulukuussa Indonesiaan. Tulen takaisin sitten huhtikuun alussa. Suotta minä täällä kidutan itseäni vuodesta toiseen.
Päätin koteloitua taas. Pysyn pois Facebookista ja ihmisten ilmoilta, keskityn oleelliseen. Unohdan kaikki tyhmät miehet, varsinkin jenkkifutiksenpelaajat, pysyn vain kotona ja kuuntelen ihanaa Samulia, kunnes olen sisäistänyt tämän biisin todellisen sanoman. Enkä minä mitään miehiä muutenkaan tarvitse, sen verran suuri kyrpä otsassa tulen kotiin jokaisen työvuoron jälkeen nykyään muutenkin. Vähän vain kun treenaa tuota notkeutta, niin se on siinä.
Jospa ensi vuonna voisin kirjoittaa myös tuolle kirotulle sivulle jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti