Huurretta ja kaikuja.

Löysin niin ihania lankoja, että meinasi itku päästä. Ostin niitä tietysti heti. Olen lankafriikki. Ja vaikka on jo ties kuinka monta tekelettä kesken, niin aloitin silti uuden huiviltin. Ajattelin, että saan sen tulevaan näyttelyyn (ja myyntiin) mutta taidan pitää sen itse, kun on niin upea. Keksin uudenlaisen tekniikan, jolla saan huiviltistä kevyemmän ja jotenkin värillisesti sujuvamman. Siitä tulee niin ihana, sen näkee jo nyt! Olen kerrankin tyytyväinen omaan tekemiseen. Aika kiva tunne. Sattuneesta syystä annoin sille nimeksi Haikuja. Huiviltti on yleisnimi, tuo on yksikkönimi. Ei kun erisnimi.

Day 13.

Also day 13.

Portsari kysyi eilen, että sinäkö olit se, joka on muuttamassa Iihin? Juu... (?!?) Hän kertoi, että sellaista paikkaa ei enää ole, kuin Yli-Ii. Se on Pohjois-Ii nykyään. Ainakin kaikissa kylteissä, oli nimittäin siitä ohi ajellut aivan vähän aikaa sitten. Kappas. Näin sitä oppii uutta, kun käy yhdellä työyön päätteeksi.

Tein illalla sellaisen ikävän havainnon, että tässä kaupungissa ei ole enää sellaista mukavaa hiljaista paikkaa, jonne voisi mennä oikeasti yhdelle ja rauhoittumaan töiden jälkeen. Valitsin tuttuun tapaan Mällin, tosin remontin jälkeen nimi on muuttunut. (Ei se kyllä koskaan Mälli ole ollutkaan, mutta kuitenkin.) Samaisen remontin jäljiltä tuo kaupungin paras paikka ei enää ole irkkupubi, eikä taatusti paraskaan. Menin tähän uuteen paikkaan, koska siellä tarjoillaan Guinnessia, ja koska siellä ei ollut ihmisiä, joten se oli kaikista kiertämistäni vaihtoehdoista se hiljaisin. Hyvää ei kannattaisi korjata huonoksi. Kirjoitin muistikirjaani ja nautin hetken rauhasta. Suunnittelin sellaistan baaria, joka täältä puuttuu.

Pubini nimi on luonnollisesti Huone 13. Se on hyvin pieni paikka, jossa myydään vain Sandelsia, Guinnesia ja paria muuta olutta, joista minä pidän. Ja chileläistä punaviiniä. Ja ehkä jotain muutakin, mutta kuitenkin. Laatutavaraa. Ja jotain pientä purtavaa. Teema ja taustalla soiva musiikki olisivat yhteensopivia, myös viikonloppuisin. Nurkassa voisi olla pieni tila tasokkaille akustisille esiintyjille. Alkoholijuomien sallittu myyntimäärä on neljä. Sisään tullessa saa kortin, joka aina tilatessa leimataan ja sitten kortti maksetaan lähtiessä komealle, mutta ystävällisyydellä maineensa ansainneelle ovimiehelle. Neljännen jälkeen on mentävä, että seuraava pääse sisään. Asiakaspaikkoja on 13. Tänne tosiaan tullaan pääasiassa sille yhdelle. Rauhoittumaan. Nauttimaan. Ikäraja voisi olla 31. En varmasti sellaista koskaan perusta, mutta tämä nyt oli vain ajatus. Sellainen meiltä puuttuu ja sellainen olisi ihana.